Tuhannen neliön teltta on Siilifolkille iso juttu

Se on iso juttu. Siilifolkin tuottaja Juha Kojonen puhuu tuhannen neliön teltasta, joka nousi viikonvaihteessa Siilinjärven torin tuntumaan.

– Siilifolkissa 2015 meillä oli silloinkin erittäin laaja ja vaikuttava esiintyjäjoukko, mutta muutamana iltana tuli rankka sadekuuro. Se vaikutti olennaisesti iltakonserttien kävijämäärään, Kojonen muistelee.

Epäonnistumisista huolimatta festivaali kokosi kaikkiaan 25 000 kävijää, enemmän kuin Siilinjärvellä on asukkaita, ja vahvisti asemaansa Siilinjärven suurimpana tapahtumana ja Itä-Suomen merkittävimpänä kansantaidefestivaalina. Nyt tavoitteena on saavuttaa vähintään yhtä paljon kävijöitä ja säästää heidät sateelta.

Teltta mahdollistaa myös toisenlaisia palveluita. Teltassa on A-oikeudet, ja ohjelmaan on tulossa illalliskonsertit keskiviikkona ja perjantaina.

– Juomien myynti on yksi tulonmuodostuslähde muiden joukossa, ja illalliskonserttien kohdalla tarjoilu kuuluu mielestäni ihan eurooppalaisiin tapoihin, tuumii Kojonen.

Rahoitusta etsitään myös kokeilemalla pääsylipullisuutta myös päiväohjelmassa.

– Viiden euron päivälipulle saa erittäin maistuvan vastineen: lipun hintaan kuuluu kuppi kahvia ja muurinpohjalettu.

Lisäksi rahoille tarjotaan vastineeksi päivittäin pelimannimusiikkia, työnäytteitä, satuja, huovutusta ja askartelua.

Festivaalin iltaohjelman tämän kesän nimekkäimpiä esiintyjiä ovat Erja Lyytinen, Erin ja Marion Rung. Samanaikaisesti Kuopion satamassa vietetään Viinijuhlia.

– Eihän se ole ihannetilanne, että samalla alueella on kaksi isoa festivaalia yhtä aikaa, mutta en näe siinä ongelmaakaan. Tapahtumat keräävät kuitenkin erityyppistä yleisöä, pohtii Kojonen.

Siilifolkin ajankohdan sanelevat osaltaan muut tapahtumat.

– Silloin, kun puhumme kansanmusiikkifestivaalista, meidän täytyy pitää mielessä kansanmuusikoiden saatavuus. Heti Siilifolkin jälkeen on Kihaus ja seuraavalla viikolla Kaustinen. Elokuun puolella olisi tilaa ja säitä, mutta silloin kesä-Suomi on jo kiinni.

Kojosen mukaan Siilifolkin tavoitteena on nousta festivaalina valtakunnalliseen sarjaan. Siihen tarvitaan monia asioita: vakaata taloutta, monipuolisia artisteja, sponsoreita ja hyvin rasvattua organisaatiota. Viime vuonna Siilifolk aloitti markkinointiyhteistyön Lippupisteen kanssa.

Kojonen kuitenkin tähdentää, että Siilifolk on ennen kaikkea savolaisten kansantaiteilijoiden oma juhla, jota ei voitaisi toteuttaa ilman noin 200 talkoolaista.

– Festivaalin järjestäjä on Savon Kansantaide ry, ja ilman Savon kansantaiteilijoita festivaalia ei olisi.

– Mehän emme ole häivyttäneet perinteistä kansanmusiikkia. Se muodostaa kivijalan, vahvan ytimen, jolta koko tapahtuma kumpuaa. Julkisuudessa ohjelmistosta nousevat voimakkaimmin näkyviin iskelmän ja popin tähtinimet, mutta silloin pitää kysyä, mitä se kansanmusiikki käsitteenä on. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi Erja Lyytisen kitarasoundit, kyllähän se musiikkityyli ja perinne on lähtöisin kansan syvistä riveistä.

Siilifolk 4.–10.7. Tuottajan poimintoja

5.7.: ”Erja Lyytinen kiinnostaa totta kai. Samana iltana esiintyy myös elektrofolk-yhtye Suistamon sähkö.”

6.7.: ”Mielenkiintoista kuulla, millaista on Erinin uusi materiaali.”

7.7.: ”Mari Rantasilan improvisaatiokeikalla yleisö pääsee näyttämään suuntaa. Ja tietenkin haluan kuunnella Tapsa Rautavaaraa!”

8.7.: ”Marion Rung tietysti. Mutta haluan nostaa esiin myös oululaisen Polokkarit-kansantanssiryhmän.

Koko ohjelma verkossa: www.siilifolk.com