Tuukka Vasama tarjoaa runoja teltassaan

Yksinkertainen idea on usein paras. Sellainen kuten näyttelijä Tuukka Vasaman Kajaanin runoviikolla pitämä Tuukan runoteltta. Runoteltan asiakas valitsee aluksi esityksen keston, sen jälkeen teeman. Kummassakin on kolme vaihtoehtoa: lyhyt, keskipitkä tai pitkä, ihminen, maailma tai metafysiikka.

Sitten astutaan telttaan, kerrotaan mitä halutaan, maksetaan ja nautitaan kahdenkeskisestä esityksestä joko jakkaralla istuen tai patjalla maaten.

– Asiakas kertoo valintansa, ja minä niiden perusteella valitsen esitettäväksi runon, joka sopii parhaiten tilanteeseen ja henkilöön, Vasama kertoo.

Ulkomuistista irtoaa ”yli 50 mutta alle 100” suomalaista runoa. Kierrätyskamaa, kuvailee Vasama, sillä hän esittää runoteltassa myös vanhojen esitystensä materiaalia.

– Tekstien opetteleminen on pitkä prosessi, mutta palauttaminen älyttömän nopea juttu. Haluan, että vanhatkin työt ovat aktiivisesti käytössä.

 

Vasama on kohottanut telttansa Kajaanin runoviikolle nyt neljänä peräkkäisenä vuotena. Ajatus teltasta syntyi juuri runoviikolla aiemmin koettujen hetkien seurauksena.

– Vuosien saatossa oli tullut älyttömän hienoja kohtaamisia ihmisten kanssa sekä esityksissä että kadulla. Kun huomasin, miten henkilökohtaisesti runous koskettaa jokaista, tuli mieleeni ajatus vain yhdelle katsojalle kerrallaan tehtävästä esityksestä.

Ensimmäisinä kesinä Vasama kierrätti telttaansa eri puolilla Kajaania. Muun muassa Kauppakadulla teltta seisoi Perussuomalaisten vaaliteltan vieressä – sulassa sovussa.

– Kadulla esitys toimii kahdessa tasossa. Se on runotuokio heille, jotka tulevat telttaan ja performanssi heille, jotka seuraavat, että mitä ihmettä tapahtuu. Runoteltta täyttää tehtävänsä sitenkin, että ohikulkija jää pohtimaan, että runojako tuolla kaupataan, ja jää sitä kautta miettimään runoutta.

Nyt teltta on parin vuoden ajan löytänyt paikkansa Kaukametsän kupeesta.

Runoudessa Vasamaa kiehtoo se, että esittämisessä tai vastaanottamisessa ei ole oikeaa tai väärää tapaa. Hän huomauttaa, että monet runoutta vähemmän tuntevat ihmiset pelkäävät suotta, etteivät ymmärrä kuulemaansa.

Ymmärtämättömyydessäkään ei ole mitään väärää.

– Runo voi aueta tai olla aukeamatta. Suurikin osa runosta voi mennä ohi, mutta jos sieltä jää edes pari sanaa mieleen pyörimään, runo on tehnyt tehtävänsä, Vasama lohduttaa.

Runon valitseminen ventovieraalle ei ole aina helppoa. Teltan asiakkaiden iät ovat vaihdelleet kolmesta vuodesta 93 vuoteen. Osa käy kerran, mutta monet ovat ottaneet teltan myös vakituiseksi vierailukohteekseen.

– Jotkut tuovat myös omia tekstejään ja pyytävät lukemaan niitä. Samoin runotoiveita tarkennetaan, pyydetään esimerkiksi rakkausrunoja. Toiveista voi aina ainakin keskustella, sillä tämä on pohjimmiltaan palveluammatti, Vasama sanoo, ja vertaakin tekemisiään jäätelökioskiin.

Vasama myöntää, että hän on kesken esityksen huomannut, että asiakkaalle valittu runo ei osunutkaan aivan nappiin. Kukaan ei ole kuitenkaan poistunut teltasta kesken kaiken.

– Joskus vaikutus on suurempi ja joskus pienempi. Ohilaukauksia tulee. Tällainen lähikontakti on kuitenkin erityinen hetki, joten vaikka teksti ei ihan osuisi kohdalleen, niin kokemuksesta jää silti jotakin kuulijan käteen.

 

Kun runon lukee ääneen, kommunikoimassa ovat sekä teksti, sen välittäjä ja vastaanottaja. Se on Vasaman mukaan kolmiyhteys, jonka aikana on mahdollista kokea jotakin erityistä.

– Kirjailija on ikuistanut kirjaan lopullisen ja ehdottoman muodon runosta, mutta esittäminen tekee siitä elävää ja taipuisaa materiaalia. Tulee virheitä ja säröjä, ja niiden kautta päästään kiinnostavaan maailmaan. Ja kun pikkaisen jotakin tarkoittamatonta tapahtuu, tulee myös aito kontakti toiseen ihmiseen.

Sitä yhteyttä Vasama hakee.

Teltan isäntä korostaakin, että runon lausuminen ei ole suorittamista vaan itsensä likoon laittamista. On hyväksyttävä, että runo saattaa mennä yllättävällä tavalla.

– Mutta siitä tulee myös esitysten ainutlaatuisuus.

Pettymys aukeni ajan kanssa

Tuukka Vasama (s. 1978) on helsinkiläinen freelancernäyttelijä. Valmistunut Teatterikorkeakoulusta 2005. Runoviikon Vuoden nuori lausuja -kilpailun voittaja 2008.

Innostui runoudesta kuunneltuaan teininä suomenkielistä laululyriikkaa.

Työskentelee klovniteatteriryhmässä RedNoseClub, jota oli perustamassa vuonna 2005. Ryhmä valmistelee juuri komediaa Ilmari Kiannon Punaisesta viivasta.

Suunnittelee uutta teosta, joka pohjautuu Tuomas Timosen Asetelmia-runokokoelmaan. ”Tein Oodi rakkaudelle -esityksen hänen edellisestä kirjastaan. Tämä uusi oli aluksi pettymys, kun en ymmärtänyt mitään. Ajan kanssa se aukeni.”

Esiintyy lauantaina Tämän runon haluaisin kuulla -esityksessä, joka lähetetään suorana myös Ylen Radio 1:ssä alkaen klo 19.03. ”Tämä on runoja tuntemattomille oiva tapa tutustua runouteen. ”

Tuukan runoteltan verkkosivut.