Twitterissä kerätään katumuksen aiheita

Enemmän aikaa omille lapsille. Voimaa puolustaa tytärtä isän henkistä väkivaltaa vasten. Korjata väärinkäsityksiä ja pahoja puheita. Kadun, että yläasteella kiusasin itseäni heikompaa.

Twitteristä poimitut tekstit ovat osa rakenteilla olevaa yhteisötaideteosta, johon kerätään sekä katumuksen aiheita että tulevaisuuden toiveita. Viestit ovat ensimmäinen osa Kouvolan Kirkkopäiville tulevaa teosta, jonka suunnittelusta ja toteutuksesta vastaavat kuvataiteilijat Ulla Remes ja Tero Annanolli.

Teokseen voi osallistua Twitterissä hashtageilla #nyttekisintoisin, #tätäkohti ja #tätätoivon. Lisäksi nimettömiä kirjoituksiaan voi jättää Ylen sivuille. Kuopiolainen Remes kertoo, että katumuksen asteen voi määritellä itse.

– Joku voi katua sitä, että osti ulkomaisen tuotteen kotimaisen sijaan. Toisaalta olen saanut myös yksityisviestejä hyvinkin hätkähdyttävistä asioista, Remes sanoo.

Viestit ovat vain yksi osa Kirkkopäivillä julkaistavaa yhteisötaideteosta. Toinen osa on kymmenmetrinen liina, joka kuvioidaan pisteillä ja viivoilla Kirkkopäivien aikana. Samalla keskustellaan pettymyksistä ja toiveista. Twitterissä kerättyjä kommentteja näytetään myös Kouvolassa.

Remes huomauttaa, että suomalaisilla on vahva häpeämisen, vaikenemisen ja epäonnistumisten yksin kantamisen kulttuuri. Tätä kaikkea Liina-teoksella halutaan murtaa.

– Kun tunnistaa ja tunnustaa omat virheensä, voi samalla huomata, että joku toinenkin on mokannut. Vertaistuesta voi löytyä apua eteenpäin menemiseen. Toisten elämänkokemuksesta voi ottaa myös oppia.

Taiteilijan mukaan yleisön aktivoinnille on selvästi kysyntää. Yksi syy on siinä, että Suomessakin elää suuri joukko ihmisiä, joita kukaan ei kuule.

– Meillä on huutava läsnäolon ja kuultavaksi tulemisen ikävä. Anonyymitkin kohtaamiset taiteen parissa voivat olla hyvin tärkeitä, Remes sanoo.

– Yhteisötaidetta voisi hyödyntää enemmän koko maassa juuri tähän tarkoitukseen.

Vaikka yhteisötaide voi tarjota apua kohtaamisen muodossa, Remes sanoo vierastavansa terapia-sanaa. Hän ei ole terapeutti eikä halua leikkiäkään sellaista.

– Yhteisötaiteilija voi mahdollistaa uudenlaisia kohtaamisia tavanomaisesta poikkeavissa yhteyksissä.

Yhteisötaide tarjoaa kanavan taiteen tekemiseen myös niille ihmisille, joilla tätä mahdollisuutta ei muuten ole. Remes kutsuukin yhteisötaidetta matalan kynnyksen osallistumisen kanavaksi. Yhteisötaiteeseen sekoittuu hyvin demokraattinen ja myös kristillinen ajatus: jokaisella tekijällä on täsmälleen sama arvo.

– Yhden pisteen tekijä on samalla tavalla mukana ja samanlainen tekijä kuin isommankin työn tekijä.

Remes on tehnyt yhteisötaidetta jo viime vuosikymmeneltä lähtien. Kun Kuopion Pappilanmäkeä kaavoitettiin vuonna 2007, Remes piti työpajan alueen vanhimman tammen juurella.

– Muovasimme siellä muovista kaupunkia ja mukana oli kirja, johon läsnäolijat saivat kirjoittaa muistoja alueesta. Nämä kirjoitukset arkistoitiin museon käyttöön.

Tämän jälkeen Remes on yhteisötaiteilijana ollut työparinsa Tero Annanollin mukana muun muassa Helsingin Designpääkaupunkihankkeessa, Turun kulttuuripääkaupunkihankkeessa ja Helsingin Taiteiden yössä sekä Kansallisteatterin Globen uupuneet -projektissa.

– Tämä on ollut eräänlaista pioneerityötä, sillä olemme tehneet osallistavaa taidetta toimijoille, joille sitä ei ole aikaisemmin tehty, Remes kertoo.

– Kirkollispäivilläkään ei aikaisemmin ole ollut yhteisötaidetta.

Aihe on lähellä Remeksen sydäntä, sillä hän on tekemässä väitöskirjaa taiteen soveltavasta käytöstä. Tätä tutkimustakin vasten hän peilaa koko ajan, millaiselle tekemiselle on tilausta ja mitkä tavat tekemisessä toimivat.

– Tarkastelen, mitä kohtaamisissa tapahtuu – onko siitä apua tai hyötyä kellekään. Tämä on osa identiteettiäni, rinnalla kulkemista. Oma havaintoni ja saatu palaute ovat vahvistaneet käsitystäni siitä, että tälle työlle on tilausta. Tämä on osa identiteettiäni, rinnalla kulkemista.

Mitä Remes itse katuu?

– Antaisin vähemmän työlle kuin olen antanut.

Taiteilija, teologi ja toimittaja

Ulla Remes on syntynyt 1970 Pielavedellä. Asuu Kuopiossa. Naimisissa ja neljän täysi-ikäisen lapsen äiti ja pienten kaksostyttöjen mummu.

Piti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä 17-vuotiaana. ”Luomisvimma on ollut hirveä jo pienenä. Piirtelin sängynpohjat ja seinät täyteen lapsena. Kun muutimme, kaikki piti maalata.”

Päämäärätietoinen pienestä pitäen. ”Aloitin 13-vuotiaana päämäärätietoisen itseni kehittämisen kuvataiteilijana. Kun menin Helsingin yliopistoon lukemaan uskontotiedettä, minulla oli jo mennessä graduaihe.”

Tullut kuopiolaisille tutuksi Kirkko & Koti -lehdessä. ”Tein lapsena Koivu-nimistä lehteä tavuviivojen voimalla. 15-vuotiaana pääsin kesätoimittajaksi Pielavesi-Keitele-lehteen, kun äidinkielenopettajani suositteli minua sinne. Neljä monipuolista kesää oli hyvä koulu toimittajaksi.”

Aktiivista näyttelytoimintaa vuodesta 1999. Osallistunut yli 50 näyttelyyn Suomessa ja ulkomailla.

Yhteisötaideteos Liinaa tehdään Kouvolassa Kirkkopäivillä 23.5. kello 11–15 Kauppakeskus Hansassa.