Uskaltaako täällä protestoida?

Pietarin Manifesta 10 –nykytaidebiennaalin johtajan Hedwig Fijenin mukaan näyttely on syntynyt shakespearelaisesta dilemmasta: osallistua vai eikö osallistua?

Venäjällä kysymys on historiallisesti kouriintuntuva. Neuvostoaikoina kriittinen ja osallistuva taide tulkittiin systeemin vastustamiseksi. Seuraukset saattoivat olla kohtalokkaita.

Manifestassa esilllä oleva pietarilainen avantgarde-taiteilija, filosofi ja muusikko Timur Novikov (1958-2002) teki kuviaan 1980–luvulla osittain juuri tästä syystä huiveihin: niitä eivät viranomaiset niin helposti äkkäisi taiteeksi, ja niitä oli helpompi kuljettaa ulkomaille.

Kysymys puhuttelee myös juuri nyt. Venäjän viimeaikaisten ihmisoikeusloukkausten, sananvapauden rajoitusten ja sotatoimien vuoksi moni vastusti Manifesta 10:n tuomista Pietariin. Uskaltaako täällä protestoida?

– Itse en pelkää osallistua mielenosoituksiin, mutta olen huolissani kehityksestä, Pietarin Manifesta 10 –näyttelyn oppaani, 25-vuotias saksan kielen opiskelija, Nastya Bergat kertoo.

Pietarin taidemaailmaa vaivaa hänen mukaansa pysähtyneisyys.

– Moni ei edes pidä nykytaidetta taiteena. Manifestan saaminen tänne juuri nyt on tärkeää jo siksikin, hän sanoo.

Sveitsiläisen Thomas Hirschhornin Abschlag on kolmen kerroksen korkeudelle kohoava spektaakkelimainen installaatio. Rähjäisen kommuuni-kerrostalon olosuhteita kuvaavien, pienten huoneiden seinille on tuotu Eremitaasin kokoelmista venäläisiä klassikkoja, kuten Kasimir Malevitshia.

– Kiehtova teos. Rauniot voivat viitata monenlaiseen asiaan, kulttuuriseen, ekologiseen, historialliseen tai sosiaaliseen…, Manifesta 10:n avajaisissa vieraillut Helsingin nykytaidemuseo Kiasman johtaja Pirkko Siitari pohtii.

Siitari myöntää, että ”Pietarin nykytaiteesta ei ole viime aikoina niin hirveästi kuultu”.

– Tämä varmasti lisää tietoisuutta ja kiinnostusta sekä ruokkii uusia keskusteluja, myös politiikasta. Esimerkiksi Boris Mihailovin valokuvat Donetskin aukiolta ovat suora kommentti Ukrainan tilanteeseen, Siitari toteaa.

Merkittävää on myös se, että uutta etsivä Manifesta on nimenomaan vanhaa vaalivan Eremitaasin uudessa siivessä. Tämä osa jää näyttelyn jälkeenkin uudelle, 1800-1900 -lukujen taiteelle.

– Kaikki eivät ole pitäneet siitä, että Matissea nähdäkseen täytyy kävellä aukion toiselle puolelle, Nastya Bergat kertoo.

Erik van Lieshoutin Eremitaasin kellarikerroksessa tänäkin päivänä elävien kissojen elämää kuvaava dokumentti on puhutteleva sekä kriittinen, mutta myös hauska puheenvuoro tähänkin asiaan. Teokseen kuuluu myös käytävä-kollaasi, josta löytyy muun muassa naisen vaatteisiin puettu Putin.

– Siinä käydään läpi monenlaisia keskusteluja Eremitaasista ja sen tarkoituksesta, eläimistä ja niiden oikeuksista sekä politiikasta, Siitari ihastelee.

– Manifesta olisi milloin vain tervetullut Kiasmaankin, jos vain rahoitus saadaan kuntoon, Siitari jatkaa.

Euroopan merkittävimpiä nykytaidekatselmuksia

Manifesta on joka toinen vuosi Euroopassa järjestettävä taidekatselmus. Ensimmäinen näyttely oli 1996. Se on lajissaan yksi Euroopan suurimpia ja merkittävimpiä. Manifesta 10 järjestetään Pietarissa, pääosin Eremitaasissa 28.6. – 31. 10.2014

Näyttelyssä on mukana 55 taiteilijaa. Joukossa on nykytaiteen klassikoita kuten Joseph Beuys, Louise Bourgeois, Bruce Nauman ja Gerhard Richter. Mukana ovat myös Venäjän 1980-luvun avantgarden suuri nimi Timur Novikov sekä Pietarin undergroundin kirkkain tähti, Marilyn Monroe-kloonina aloittanut drag-artisti Vladislav Mamyshev-Monroe (1969-2013).

Laajaan oheisohjelmistoon on kutsuttu taiteilijoita etenkin entisistä neuvostotasavalloista. Oheisohjelman päänäyttämö on Vitebskin juna-asema.

Manifestan järjestäminen Pietariin on herättänyt keskustelua Venäjän homolakien, sananvapausasioiden sekä Ukrainan kriisin vuoksi. Moni kutsuttu taiteilijakin päätti boikotoida näyttelyä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.