Ville Rusasen uusi rooli vaati hiuksista luopumista

Ajat sitten kaiken rohkeasti pois, joohan, huudahtaa oopperajuhlien maskeeraustiimin johtaja kohdatessaan vielä hiukset päässä olevan baritoni Ville Rusasen hiekkatiellä Olavinlinnaan.

Maskeeraaja ei vitsaile. Leos Janácekin säveltämä ooppera Kuolleesta talosta perustuu Fjodor Dostojevskin vankilakokemuksiin. Solistien täytyy olla kaljuja, ja maskeeraaja suosittelee lämpimästi aitoa nahkatukkaa. Hyvin tehty tekokalju on kuuma ja epämukava.

– Siellä on tv-ryhmiä ottamassa lähikuvaa, joten missään kummelikaljussa ei lavalle mennä!

Rusanen luopuu hiuksistaan. Se on vain osa pitkää valmentautumista, jonka ohjaaja Caroline Clegg aloitti tuomalla harjoituksiin jokaiselle kuorolaisellekin oman lapun.

– Niissä kerrottiin heidän rikoksensa laatu ja rangaistuksen pituus.

Rusanen lainaa taiteellista johtajaa Jorma Silvastia: Kuolleesta talosta -oopperan kaltaiset ohjelmistovalinnat tuovat särmää, ja sitä tarvitaan.

– Minun mielestäni se on rohkea ja hyvä valinta, ja se sopii Olavinlinnaan niin hyvin, että oikeastaan yllättävääkin, ettei sitä ole aiemmin tällä tehty.

Ooppera on herättänyt kiinnostusta myös kansainvälisesti. Yleisradion lisäksi myös Japanin televisio taltioi sen.

– Oikeastaan oopperasta ei tarvitse etukäteen tietää kauheasti. Muodoltaan se on vähän harvinaisempi: alle kaksi tuntia eikä väliaikaa. Se on hyvä esimerkki siitä, että tarinan voi kertoa muutenkin kuin kolmessa tunnissa. Solisteja on paljon, mutta varsinaista pääroolia ei kuitenkaan ole.

Toisin kuin oopperajuhlien mainosjulisteesta voisi kuvitella, Rusasen rooli ei ole musiikillisesti kovin suuri. 

– Laulettavaa on vähän, mutta symbolisesti Aleksandr Gorjantšikov on tärkeä. Hän on kirjailijan alter ego, jonka kautta katsojat katsovat vankilan tapahtumia. Hän on hieman paremmin pukeutunut ja hieman oppineempi kuin muut.

Ja ennen kaikkea: lopuksi hän pääsee vapaaksi, aivan kuten vankien lemmikkihaukkakin.

Jos Ville Rusasen kasvot ovat julisteissa tänä kesänä, on hän yksi keulakuva myös ensi kesänä satavuotiasta Suomea juhlivilla oopperajuhlilla. Hän esittää nimiroolin sekä Aulis Sallisen Kullervo-oopperassa että Sibeliuksen Kullervo-sinfoniassa.

Kaiken kukkuraksi molemmissa on mukana myös hänen sisarensa Johanna Rusanen-Kartano. Sibeliuksen teoksessa isosisko on sisar, Sallisen teoksessa äiti. Pohjoissavolaisten kattauksen täydentää vielä Sanna Matinniemi, joka debytoi Olavinlinnassa Sallisen oopperassa Kullervon sisaren roolissa.

Kullervo-sinfoniaa Ville ja Johanna ovat laulaneet yhdessä eri puolilla maailmaa – tiettävästi ainoana sisarusparina.

– Onhan se ihan hauska yksityiskohta, että sisarukset esittävät sisaruksia. Mutta tärkeämpää on, että me molemmat äänityypeiltämme satumme sopimaan erityisen hyvin juuri näihin rooleihin, korostaa Rusanen.

Sisarensa kanssa Ville Rusanen ei ole juuri puhunut Sibeliuksen Kullervon aivoituksista, eikä usko puhuvansa Sallisenkaan Kullervosta.

– Näemme sen verran harvoin, että teemme työt omilla tahoillamme ja puhumme mieluummin kaikesta muusta, mitä elämäämme kuuluu. Sehän yhdessä työskentelyssä oikeastaan onkin parasta, että pääsee näkemään vähän useammin.

Kuolleesta talosta -oopperan ensi-ilta Olavinlinnassa 23.7.