Vuohijärven kylässä kirkosta muuntui yksityinen kulttuurikeskus

Viimeksi edellispäivänä Vuohijärven luonto- ja kulttuuritalon näyttelyopas Sarah Hänninen sai kuulla Ferdinand von Wrightin lintumaalauksien edessä asiakkaan vilpittömän kysymyksen: eivät kai nuo sentään niitä aitoja ole?

– Kyllä ne kaikki aitoja ovat. Siellä on miljoonan euron Wrightit seinällä, vakuuttaa Taidekeskus Salmelasta neljänkymmenen kilometrin päästä tavoitettu toiminnanjohtaja Tuomas Hoikkala.

Kahdeksan öljyvärimaalauksen kokonaisuus on sattuvasti pyhimmällä paikalla: siinä, missä vuoteen 2014 saakka oli kirkon alttari. Wrightin teoksia on lainattu muun muassa Kuopion taidemuseosta, Merita-säätiöltä ja yksityisiltä keräilijöiltä. Yksi teos kuuluu Salmelan omiin kokoelmiin.

Lisäksi 100 lintua -näyttelyssä on esillä Wrightin oppilaan Matti Karppasen maalauksia Kuopion taidemuseon kokoelmista, Karppasen täyttämiä lintuja sekä 90-vuotissyntymäpäiviään juhlivan Erik Bruunin lintuaiheista grafiikkaa.

Sisäpihan veistospuistossa, Rakkauspuistossa, kukkivat ruusut. Esillä on veistoksia muun muassa Laila Pulliselta, Arvo Siikamäeltä ja Tiina Torkkelilta. Ensimmäistä kesää auki olevassa puistossa on jo nähty treffejä ja kihlauksiakin.

Salmelan puutalokokonaisuuden, Viipurin Lallukan talon taiteilijaresidenssin ja viimeisimpänä Vuohijärven kirkon taidekäyttöön kunnostuttanut Hoikkala ei vastaa suoraan kysymykseen, kuinka hänellä on ollut varaa kaikkeen. Sen sijaan hän kääntää puheen syntyperäänsä.

– Mulla on aina pitänyt olla kalliit ideat, koska olen karjalaispoika ja puhun karjalan murretta. Mun on pitänyt aina vakuuttaa teoilla.

Hoikkala jatkaa, että vaikka ajatukset kulkisivat valon nopeudella, vanhojen talojen korjaaminen on aina hitaampaa touhua.

– Yleisö on lopulta se, joka laittaa unelmille haalarit päälle.

Hoikkala kertoo veistospuiston syntytarinan. Viime kesänä, ennen Vuohijärven luonto- ja kulttuuritalon avaamista yleisölle, Hoikkala löi perhepiirissä vetoa, kuinka paljon uusi taidekohde keräisi kävijöitä.

– Tytöt sanoivat aluksi, että pari kolme tuhatta. Minä veikkasin viittä tuhatta. Sitten tuli poikani, ja minut tuntien hän kysyi, että mihinkäs suuntaan paikkaa seuraavaksi laajennetaan. Minä lupasin, että jos 10 000 menee rikki, rakennetaan Rakkauspuisto.

Hannu Hautalan luontokuvat keräsivät 11 000 kävijää, ja Rakkauspuisto tuli. Tänä kesänä Hoikkala lupaa taas kävijäennätystä ja ehkä Rakkauspuiston laajennustakin.

– Jos kesän menestys on hyvä, sijoitan kaiken rakkauteen.

Pohjois-Kymenlaakson pohjoislaidalla sijaitseva 300 asukkaan Vuohijärvi on kaukana monesta paikasta katsottuna. Kouvolan keskustasta matkaa tulee 40 kilometriä, Mäntyharjulta saman verran.

Tuomas Hoikkala näkee sijainnin toisin.

– Ei Vuohijärvi suorastaan Suomen keskiössä ole, mutta kesäisen matkailureitistön solmukohdassa kuitenkin. Repoveden kansallispuistoon menee kesän aikana 100 000 ihmistä, Salmelaan 32 000. Verlan tehdasmuseon kanssa tehdään myös yhteistyötä, siellä käy 15 000 ihmistä kesässä.

Hoikkala arvioi ajaneensa valkoisen tiilikirkon ohi 10 000 kertaa.

– Ja joka kerta olen ihmetellyt, miten näin hieno kirkko on tehtykin näin pieneen kylään.

Hoikkala oli kymmenvuotias naapurikylän poika, kun Väinö Vuorisen suunnittelema kirkko vihittiin käyttöön 1967. Ei asukkaita silloinkaan ollut kuin tuhat, mutta kirkosta tuli korkea. Tapuliin nostettiin Säkkijärveltä evakuoidut kellot.

– Se oli minun kotikirkkoni, ja monissa häissä ja hautajaisissakin siellä kävin soittamassa, kertoo Sibelius-Akatemiassa saksofoninsoiton diplomitutkinnon suorittanut Hoikkala.

Vuohijärvi koki saman kehityksen kuin moni muukin kylä. Loppuaikoina jumalanpalveluksessa kerran kuussa kävi keskimäärin kolme henkilöä. Ylläpitokulut olivat valtavat.

Kouvolan seurakuntayhtymän täytyi pistää kiinteistö myyntiin. Samanaikaisesti se päätti purkaa pahoista kosteusvahingoista kärsineen siipirakennuksen ja sai siihen luvankin.

Hoikkala tarjosi ainoana ostajaehdokkaana kirkosta 40 000 euroa. Heti kaupan jälkeen rakennuksen julkisivu suojeltiin siipineen päivineen. Hoikkalan suunnitelmiin suojelupäätös ei vaikuttanut mitenkään, mutta hän hymähtää purkutuomion ja sen peruutuksen olevan ”hyvä esimerkki valtionhallinnosta”.

Hoikkala arvioi kirkon kunnostukseen menneen reilusti kolme kertaa myyntihinnan verran rahaa. Ikäviä yllätyksiä ei tullut, sillä kaikki yllätykset saattoivat kuntokartoituksen jälkeen olla vain positiivisia.

Nyt purkutuomion saaneessa siivessä sijaitsevat Taidekeskus Salmelan ympärivuotiset toimistotilat. Hoikkalalla on työmatkaa kotoaan Siikakoskelta vain kuusi kilometriä.

– Tämä on osoitus siitä, kuinka jonkun hylkäämä saattaa olla toisen aarre. Rakennus on kokonaistaideteos, ja sitä pitää sellaisena käsitellä. Eivät tulevat sukupolvet kritisoi sitä, mikä on rakennettu, vaan sitä mikä on purettu.

Kun näyttelykausi on ohi, entinen kirkkosali muuttuu konserttisaliksi. Viime äitienpäivänä talossa konsertoi Jaakko Ryhänen, tulevana isänpäivänä Gabriel Suovanen. Hoikkalalle viipurilaispoikana tärkeää on myös se, että Säkkijärven kirkon kellot ovat edelleen paikoillaan.

– Soikoon ne siellä tapulissa näiden asioiden kohotukseksi, silloin sun tällöin.

100 lintua -näyttely avoinna joka päivä klo 11–18 28.8. saakka.