Yhdeksän väitettä Citizen Kanesta

Hollywoodin suurimpiin myytteihin kuuluu Orson Welles. Teatterin ihmelapsi, joka ensimmäisenä elokuvanaan ohjasi Citizen Kanen (1941). Kotimaassaan eläessään hyljeksitty taiteilija, Euroopassa palvottu nero.

Wellesin syntymästä tuli tällä viikolla kuluneeksi 100 vuotta. Ohessa yhdeksän myyttiä elokuvasta, jota usein väitetään maailman parhaaksi.

1. Citizen Kane oli Orson Wellesin ensimmäinen elokuvahanke.

Väärin. Teatterin ja radion puolella jo nimeä kerännyt Welles halusi alun perin käynnistää elokuvauransa filmatisoimalla Joseph Conradin romaanin Pimeyden sydän. Projekti olisi ollut todella kokeellinen: 24-vuotias Welles visioi muun muassa kameran käyttämistä päähenkilön silminä.

2. Charles Foster Kane on ohuesti naamioitu tosimaailman keltaisen lehdistön keisari William Randolph Hearst.

Osittain totta. Welles halusi kertoa ristiriitaisten näkökulmien kautta amerikkalaisesta suurmiehestä, jonka elämä kietoutuu historian vuosikymmeniin. Toinen käsikirjoittaja Herman Mankiewicz ehdotti hahmon esikuvaksi William Randolph Hearstia, joka sopi Wellesille hyvin.

Kuitenkin Welles karsi käsikirjoituksesta pois esimerkiksi viittaukset Hollywoodin historian hämäräperäisimpään kuolemantapaukseen, joka tapahtui Hearstin yksityisjahdilla vuonna 1927. Jos ohjaaja olisi halunnut tehdä ensisijaisesti satiirin oikeasta lehtimogulista, hän olisi todennäköisesti keskittynyt enemmän Hearstin tosielämän synkimpiin skandaaleihin.

3. Citizen Kanen suuruus on Herman Mankiewiczin, ei Orson Wellesin ansiota.

Väärin. Mankiewicz kirjoitti vain ensimmäisen käsikirjoitusversion, ja Welles muokkasi sitä huomattavasti. Ymmärrettävistä syistä Mankiewicz itse korosti myöhemmin mielellään omaa osuuttaan, ja koska Wellesin ura kompuroi Kanen jälkeen, väite otti tuulta.

4. Hearst yritti estää elokuvan julkaisun.

Totta. Kun elokuvan aihe paljastui, maailman suurimman lehtiketjun omistaja raivostui. Hearst uhkasi RKO-studioa oikeusjutulla ja asetti lehtiinsä ehdottoman kirjoituskiellon Citizen Kanesta. Hearst yritti myös saada elokuvateatterit kieltämään filmin.

Kampanja meni niin pitkälle, että Hollywood-mogulit yrittivät Hearstin puolesta ostaa Citizen Kanen kaikki kopiot ja negatiivit tuhottavaksi, kauppahintana elokuvan koko tuotantokustannukset.

5. Citizen Kane ei ollut hitti eikä sitä kehuttu aikanaan.

Ei aivan totta. Maine ”maailman parhaana” kyllä syntyi vasta myöhemmin, ja sitä ennen elokuva oli joksikin aikaa ehditty jo unohtaa. Mutta myös ensimmäiset arviot olivat kehuvia.

Welles ja hänen elokuvansa kuitenkin jakoivat rajusti mielipiteitä. Citizen Kane ei saanut sille povatuista Oscar-palkinnoista kuin käsikirjoituspystin. Suuri yleisömenestys elokuva ei myöskään ilmestyessään ollut. Hearst saattoi röyhistää rintaansa.

6. Citizen Kane mullisti elokuvan kielen perusrakenteet.

Totta. Tai ainakin harvasta on väitettä kiistämään, koska näin sanoi elokuvakriitikoista suurimpana pidetty André Bazin. Bazin viittasi ennen kaikkea Wellesin tapaan käyttää syvätarkkaa kameraa, jolloin on mainittava myös Citizen Kanen elokuvaaja Gregg Toland. Temppu mahdollisti kokonaisten kohtausten sijoittamisen pitkiin kuviin ilman tavallisesti käytettyjä leikkauksia.

Tekninen vallankumous ulottui kuvakulmista ja lavastuksesta ääneen.

Welles, joka tunnettiin jo Maailmojen sodan kohua herättäneestä radiokuunnelmasta, käytti ääniefektejä ja dialogia päällekkäin tavalla, joka aikanaan oli rohkeaa.

7. ”Rosebud” on avain kaikkeen.

Väärin. Citizen Kanen juoni käy läpi nimihenkilön elämää hänen viimeisen sanansa selvittämisen verukkeella. Mutta kun sanan merkitys elokuvan lopussa paljastuu, ei se todellisuudessa selitä mitään.

Yleisimmän tulkinnan mukaan Kane haikaili kuollessaan köyhään ja viattomaan lapsuuteensa, mutta elokuvassa Kane nähdään onnellisimmillaan rikkaana nuorukaisena. Jos loppukohtauksesta haluaa etsiä opetuksen, pikemminkin katsojan kannattaisi kiinnittää huomiota siihen, mitä joku sanoo elokuvassa aiemmin: yksi sana ei voi selittää ihmisen elämää.

8. Kun Citizen Kane alkoi vakiinnuttaa asemaansa elokuvan kaanonissa, Welles ei enää halunnutkaan ylittää sitä.

Väärin. Hänen ei annettu. Welles lausui myöhemmin yrittäneensä lopun ikänsä päästä takaisin asemaansa juuri ennen Citizen Kanea: tilanteeseen, jossa hänen annettaisiin tehdä yhden lisäksi toinenkin Hollywood-elokuva.

Welles sai valmiiksi vain 12 pitkää elokuvaa. Citizen Kanen jälkeen niistä useimmat julkaistiin aikanaan ”muiden versioina”, ohjaajan vastustaessa lopputulosta.

Studioiden kanssa riitautunut Welles sai maineen miehenä, joka ei osannut tehdä kaupallisia elokuvia niiden ehdoilla eikä saanut myöhemmin enää valmiiksi omia taiteellisia projektejaankaan.

9. Citizen Kane on maailman paras elokuva.

Makuasia. Mutta yksi parhaista ehdokkaista se on.

Orson Welles

Syntyi 6.5.1915 Yhdysvalloissa, kuoli lokakuussa 1985.

Ohjaaja, käsikirjoittaja, tuottaja ja näyttelijä.

Aloitti uransa teatterissa ja radiossa, mutta vaihtoi jo parikymppisenä elokuviin.

Ohjasi 12 elokuvaa, joista tunnetuimmat Citizen Kane, Mahtavat Ambersonit ja Pahan kosketus.

Jätti kesken kymmeniä elokuvaprojekteja, joista muutamat olivat hyvin lähellä valmistumista.

Kuvasi elokuvissaan usein vaikutusvaltaisia suurmiehiä. Käytti lähteinään klassista kirjallisuutta: valmiista elokuvista kolme on Shakespeare-filmatisointeja.

Näytteli yli sadassa elokuvassa tai televisio-ohjelmassa. Tunnetuin rooli elokuvassa Kolmas mies.

Tunnettiin baritoniäänestään, ja toimi usein kertojana.

Kirjoituksen lähteenä erityisesti kirjat Despite the System: Orson Welles versus the Hollywood studios (Clinton Heylin, 2005) ja Orson Wellesin maaginen maailma (James Naremore, 1978).