Muusikko patistaa pyöräilemään: "Jos me ajamme 100 kilsaa duuniin, kuka vain voi ajaa viisi kilometriä"

Siilinjärven torille pyörillä kaartava pariskunta näyttää urheilulliselta lenkiltä kansanmusiikkifestivaalille vahingossa saapuneelta. Kyseessä on kuitenkin hiilidioksidipäästöttömän keikkakiertueen pysähdyspaikka. Toisen pyörän peräkärryyn on paketoitu ammattimuusikko Emilia Lajusen viulu ja avainviulu sekä puolison, musiikkitoimittaja Kare Eskolan viulu. Lajunen konsertoi Siilifolkissa tiistaina, osana pelimanniperinnettä mukailevaa kansanmusiikin kesäkiertuetta.

– Se että saapuu pyörällä paikalle, on hyvin erilaista jo itsessään. Ennen pelimannit kävelivät, eli se oli hitaampaa, Lajunen toteaa.

Viuluun ja avainviuluun erikoistunut ammattikansanmuusikko on jopa omistanut kaksirattaisille soololevynsä Turkoosi n polkupyörän.

– Kyseessä oli lemmenpyörä, jonka rakensin Emilialle. Tällä hetkellä meillä on kotona pelkästään sisällä seitsemän pyörää, kiertueen logistiikasta vastaava Eskola kertoo.

Lajunen ja Eskola taittavat päivästä riippuen keikkamatkaa helposti yli sata kilometriä. Tärkeä osa matkantekoa on ihmisten tapaaminen, paikkojen ja pysähtymisten arvostaminen.

– Siinä saapuu alueen sieluun ja tunnelmaan, Eskola maalailee.

Kiertue kulkee kansanmusiikkifestivaalien lisäksi kirkoissa ja baareissa. Samalla tulee myös katsanto kansanmusiikin tilaan ympäri Suomen.

– Kun käyn konserteissa Helsingissä, siellä on aina samat tyypit. Täällä taas on ihan erilaisia taustoja, ei tunnu niin sisäänpäin lämpiävältä ja pieneltä, Eskola pohtii.

Lajunen on mukana useissa kokoonpanoissa, kuten Suo-yhtyeessä ja Juuri & Juuressa. Kesän kiertue on kuitenkin pääosin soolomateriaalia viululla ja laulaen. Kaikki konsertit tuunataan tarpeen ja tilanteen mukaan.

– Esitän kiertueella Pilli-Hermannin lauluja, joita olen sovittanut ohjelmistoon, ja keskisuomalaisia sävelmiä, Lajunen avaa.

Pilli-Hermanni eli Herman Saxberg oli keskisuomalainen klarinettipelimanni ja Lajusen isoisän isoisä. Pelimannius kulkee siis suvussa, mutta yhtäläisyydet jäävät musiikkiin – onneksi.

– Hän oli kyseenalainen hahmo. Renttu, juoppo, laiskottelija ja murhasta syytettynä tutkintavankeudessa, Eskola kertoo.

Suomalaisten teiden paahtaminen on myös tarjonnut havaintoja viuluperinteiden erilaisuudesta. Suomenselkä Pohjanmaan ja Keski-Suomen välillä on jakanut myös musisointia.

Keskisuomalainen viuluperinne on Lajuselle läheinen.

– Kun olen tutustunut esimerkiksi Antti Vesterisen ohjelmistoihin, niin viuluperinteessä käytetään kyllä jousituksia, mutta soitetaan erikseen jousella. Tyyli on aika laulava mutta rytmikäs.

– Jos vertaa kaustislaiseen perinteeseen, niin nykymuodossaan se on aika voimaperäistä runttausta. Keski-Suomessa on keveämpää, Eskola jatkaa.

Viuluperinteen rinnalla Lajunen on sovittanut myös vanhempaa kansanmusiikkia, kuten kanteleita ja jouhikkoja.

– On nuotitettu pari kanteleriffiä, jotka joku vanha äijä on soittanut 1800-luvulla, ja siitä luodaan kuuden minuutin viulusoolo. Se on säveltämistä omalta osaltaan, Eskola sanoo.

Ammattimainen konsertointi ja pitkät pyörämatkat saattavat kuulostaa raskaalta puhteelta, mutta hyvässä tapauksessa ne tukevat toisiaan.

– 60 kilometriä ennen ja jälkeen keikan on sopiva, siinä tulee hyvä mielentila, Lajunen sanoo.

Pyöräily ympäri maata on myös kannustus pyöräilyn ja sen ekologisuuden puolesta.

– Tämä on arkinen työmatkavalinta. Jos me ajamme 100 kilsaa duuniin, kuka vain voi ajaa viisi kilometriä.