"Ymmärtääköhän hallitus aina, mistä ollaan säästämässä?"

Jos Kuopion konservatorio olisi orkesteri, rehtori Esko Kauppinen haluaisi olla samalla paikalla, jolla hän on ollut 40 vuotta muissakin orkestereissa: kontrabasistina.

– Kun basisti tekee työnsä hyvin, sitä ei välttämättä kovin paljon huomaakaan. Mutta basistin puuttumisen huomaa. Pohja katoaa sekä rytmisesti että harmonisesti.

Viime syksynä Suomen suurimman musiikkioppilaitoksen näppeihinsä ottanut rehtori pitää tärkeimpänä tehtävänään henkilöstöjohtamista.

– Luotan opettajien ammattitaitoon enkä aio mennä kenenkään oven taakse kuuntelemaan. Mutta kun saman katon alle pannaan liki 150 ihmistä, jonkun tehtävänä täytyy olla hyvän työilmapiirin ylläpitäminen.

Samalla Kauppinen haluaa pitää kiinni omasta muusikkoudestaan. Hän vierailee tarvittaessa freelancer-kontrabasistina eri kokoonpanoissa. Ja edelleen hänellä on yksi omakin oppilas.

– Haluan opettaa, jotta tietäisin myös siitä todellisuudesta.

Joensuun konservatorion apulaisrehtori Kauppinen tuli Kuopion konservatorioon vuonna 2014 koulutussuunnittelijaksi. Hänen tehtävänsä oli viedä läpi toisen asteen ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmauudistus.

Uudistuksen yhteydessä yksi keskeinen käsite on ollut työssäoppiminen. Musiikin alalla sen soveltaminen ei ole ollut hankalaa.

– Mitä muuta työssäoppiminen tällä alalla olisi kuin yleisön edessä soittamista? Ja mitä muuta muusikoksi haluava nuori mieluummin tekisikään?

Hankalampi paikka on ollut tuore rahoitusuudistus. ”Historiallisen suuri koulutusreformi”, kuten opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen sanoo, leikkaa tänä vuonna ammatillisen koulutuksen rahoituksesta maanlaajuisesti 220 miljoonaa euroa. Samalla rahoitusperusteita muutetaan.

– Rahoituksesta leikattiin 13,5 prosenttia, vähän enemmän kuin hallitus lupasi. Mutta niin leikattiin kaikilta muiltakin aloilta, joten ainakin tilanne on tasapuolinen, Kauppinen hymähtää.

Uusi rahoituslaki toteutuu täysimittaisesti vuoteen 2020 mennessä. Säästöt hankitaan Kauppisen mukaan pääosin tiivistämällä opetusohjelmia.

– Meillä on ollut laaja valikoima erilaisia kursseja, joista oppilaat ovat voineet vapaasti valita. Samanlaista valikkoa ei enää tulevaisuudessa ole. Opinto-ohjausta tehostetaan.

Myös opiskeluajat ovat lyhentyneet. Opiskeluaika on nykyään kaksi vuotta niille, joilla on ennestään jokin toisen asteen tutkinto.

Muutoksien keskellä Kuopion konservatoriolla on Kauppisen mukaan yksi merkittävä valtti: koko. Valtionosuuksilla mitattuna kyseessä on Suomen kirkkaasti suurin musiikkioppilaitos: vuosittain konservatorio antaa noin 58 000 valtion tukemaa oppituntia.

Rahallisesti valtio tukee konservatoriota vuosittain 3,35 miljoonalla eurolla, josta 770 000 menee ammatilliseen koulutukseen, loput taiteen perusopetukseen.

Siinä, missä toisen asteen opetus on kokonaan valtion tukemaa, on taiteen perusopetus monikanavaista: rahoittajina toimivat valtion ohella kunnat ja oppilaiden vanhemmat lukukausimaksujen muodossa. Näin ollen taiteen perusopetuksen monipuolinen tarjonta on erityisen tärkeää säästöjen iskiessä ammatilliseen koulutukseen.

Kauppinen ei nurise rahoista, vaan huomauttaa musiikkialalla työskentelevien ihmisten olevan edelleen etuoikeutettuja.

– Kaikki vuodet ovat hyviä vuosia niin kauan kuin opetusta pystytään järjestämään. Mikäli rahaa olisi aina vain loputtomiin, mikä meidät silloin saisi keksimään uusia ja parempia toimintatapoja?

Koulutussäästöt laajempana ilmiönä saavat hänet huolestumaan.

– Välillä tuntuu, että ymmärtääköhän hallitus aina, mistä tarkalleen ollaan säästämässä.

Kauppinen ottaa esimerkiksi juuri toisen asteen ammatillisen koulutuksen. Samanaikaisesti, kun rahoituksesta niistettiin toistakymmentä prosenttia, otettiin käyttöön koulutustakuu. Jokaiselle peruskoulun päättävälle tarjotaan jatkomahdollisuus. Yhä pienemmillä resursseilla siis koulutetaan yhä enemmän tukea vaativia.

Orkesterisoittajana Kauppinen pitää tärkeänä sitä, että konservatorio tarjoaa tulevaisuudessakin kyllin laajaa instrumenttiopetusta orkesteritradition ylläpitämiseksi. Hän tarkentaa, ettei orkesteritraditio merkitse pelkästään työntekijöiden kouluttamista ammattiorkestereille, vaan laajempaa yhdessä tekemisen kulttuuria.

Orkestereita ovat hänelle kaikki kymmenvuotiaiden orkestereista eläkeläisten orkestereihin, myös kevyen musiikin kokoonpanot ja tanssiryhmät.

– Ajattelen orkesteria kollektiivina, joka on aina enemmän kuin osiensa summa. Iän myötä minulle on myös käynyt aina vain selkeämmäksi se, että taiteen perusopetuksen pohjimmainen merkitys on yhteiskunnallinen.

Kauppinen ei haikaile aikoja, jolloin musiikkia opiskelemaan hakeuduttiin osin statussyistä. Nykyään nuorilla on paljon valinnanvaraa harrastuksien suhteen, mutta konservatorion tehtävä pysyy Kauppisen mukaan kirkkaana. Tärkeintä on edelleen antaa nuorille musiikin ja tanssin pääomaa, johon ei mikään inflaatio vaikuta.

– Niin kuin minulle on joitakin kertoja elämäni aikana kerrottu Aleksis Kiveä siteeraten: maailma muuttuu, Eskoseni.