Amy

Viihdeteollisuus, julkisuus, kusikeltainen lehdistö ja maksava yleisö tappavat liian monta lahjakasta ihmistä henkisesti ja fyysisestikin. Niin kovin usein paperitähdiksi tahtomattaan imaistut muuttuvat mediamyllyssä paperitähteiksi.

Lahjakas brittiläinen Amy Winehouse on yksi näistä loppuunkalutuista. Neito, jolla oli huikea ääni, olisi selvinnyt ehkä hengissä pienillä jazzklubeilla laulaessaan, mutta loppuunmyydyt stadionit ja yllättävä megasuosio olivat pienelle ihmiselle liikaa.

Asif Kapadia on tehnyt 27-vuotiaana vainajoituneesta laulajattaresta taidokkaan dokumentin, jossa suosion pirullisuus tulee kohtalaisen mielenkiintoisesti julki. Kasvutarinana elokuva on surullisen todellista katsottavaa ja katsojalle annetaan riittävästi eväitä tulkita sitä, mitä ei suoraan sanota.

Sen sijaan lähestulkoon kaikki näytetään. Henkilökohtaisista videoarkistoista on saatu kuva-aineistoa, joka sekä kuvittaa tarinan että antaa sille syvyyden, johon sanoilla ei kyetä. Näiden videoitten kautta Amy Winehouse muuttuu eläväksi päähenkilöksi ja vastaavasti haastatellut kertojat eivät näyttäydy pelkkinä puhuvina päinä.

Päihteiden lisäksi päärooleihin ja perin outoon valoon nousee kolme miestä. Winehousen businessvainuinen isä, manipuloiva ja kovakamainen ex-mies sekä manageri, joka piti huolen siitä, että vastentahtoinen ja mieleltään järkkynyt Winehouse raahattiin esiintymislavoille.

Dokumentti on kuvattu ja leikattu tyylikkäästi. Kuvituskuva yhdistyy arkistomateriaaliin jouhevan elokuvallisesti. Dramaturgia nostaa esille sen, kuinka säälimättömiä ja julkean julmia me ihmisotukset tuppaamme toisillemme olemaan.

Päihderiippuvuus, tunne-elämän vammaisuus, ujous sekä miellyttämisen halu yhdistyneenä luontaiseen lahjakkuuteen olivat Winehouselle kuolettava cocktail.

Dokumentti tuo karmaisevalla tavalla esille sen, mitä tapahtuu sille, joka ei halua suosiota, mutta saa sitä pyytämättä niin paljon, ettei sitä selvin päin kestä.

Niin surkean traagista kuin se onkin, antaa Amy Winehouse yhä lauluillaan äänen intohimoiselle suhtautumiselle taiteeseen.

Jussi Virratvuori