Apinatytöt

Elokuvan juliste mainostaa modernia länkkäriä seksistä, vallasta ja eläimistä. Kuvassa lettipäinen tyttö pitelee kivääriä. Toki Apinatytöt käsittelee vallankäyttöä ja seksiä, mutta ehkä jotain rajaa toivoisi mainostajaltakin. Ja vielä länkkäri? No, onhan elokuvassa hevosia.

Aihe on kuitenkin tärkeä. Elokuva käsittelee kahden nuoren teinitytön Emman (Mathilda Paradeiser) ja Cassandran (Linda Molin) välistä ystävyyttä, heräävää seksuaalisuutta ja kilvoittelua hallitsijan paikasta.

Tytöt tutustuvat hevosakrobatian eli vikellyksen parissa. Cassandra on kokeneempi, Emma aloittelija. Seksissäkin Cassandra vie pidemmän korren jopa niin, että pojat saavat väistyä Emman tieltä. Kyse on vallankäytöstä, alistamisesta, pelistä ja käyttäytymismalleista. Yhtäkkiä tilanne kääntyy. Emma ottaa johtajan paikan ja vie määrätietoisen harkitusti suunnitelmansa loppuun.

Emman seitsemänvuotias pikkusisko Sara (Isabella Lindqvist) on jo oppinut aikuisten eleet ymmärtämättä niiden merkitystä. Yksinhuoltajaisä hämmentyy, kun tyttö pyytää häntä hyväilemään itseään. Hevoset näyttäytyvät elokuvassa vallan ja seksuaalisuden symboleina. Kaikkea voi kouluttaa ja opettaa, kuten hevosia, koiraa tai ystäviä.

Ruotsalaisen Lisa Aschanin esikoiselokuva Apinatytöt (Apflickor) on herättänyt maailmalla huomiota sillä, kuinka kirkkaan viiltävästi se kuvaa nuorten tyttöjen tuntoja nuoruuden myllerryksessä aikuisten maailman kynnyksellä.

Nuoret lahjakkuudet latautuneissa rooleissaan tekevät äärettömän hienoa, herkkävireisen vähäeleistä työtä. Ohjaajan viipyilevä kerronta ja hieman löysä käsikirjoitus saavat 80 minuuttia tuntumaan kuitenkin hieman pitkältä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.