Ei pelkkää hunajaa

Kiinassa herra Mao päätti aikoinaan tuhota kaikki varpuset, koska ne aiheuttivat jonkin verran tuhoja viljelyksille. Miljardeja varpusia tapettiin, ja tilalle tuli tuhohyönteisongelma. Sitten myrkytettiin hyönteiset ja samalla kuolivat myös mehiläiset.

Tästä kaikesta järjettömyydestä oli seurauksena, että nyt ihmiset suorittavat keinohedelmöitystä siitepölyn avulla, kun mehiläisiä ei ole. Tulevaisuus ei näytä kovinkaan hedelmälliseltä.

Albert Einstein sanoi aikanaan, että jos maailman mehiläiset kuolevat, ihmiskunta kuolee silloin neljän vuoden kuluttua. Mehiläiskannat ovat pelottavasti kadonneet viime vuosien aikana. Syitä ovat sivilisaation kehitys, ilmaston saastuminen, erilaiset taudit, kaiken elävän jalostus.

Ei pelkkää hunajaa -elokuva on jäntevän mielenkiintoisesti toteutettu dokumentti mehiläisistä, niiden jalostuksesta ja tarhauksesta.

Siinä seurataan sveitsiläisen perheyrityksen jo monessa sukupolvessa tapahtunutta mehiläistenhoitoa, joka perustuu humaaniin käsityöläisosaamiseen. Vastapuolena on amerikkalainen tehostetumpi mehiläisteollisuuslaitos.

Kummallakin on huolen aiheena se pelottavin: jos ihminen leikkii vielä kauemmin Jumalaa, voi mehiläinen kuolla pahimmassa tapauksessa sukupuuttoon.

Mehiläinen on rakkauden lähettiläs. Se kuljettaa siitepölyn, ja luonto tuottaa hedelmää. Kolmasosaa siitä, mitä me syömme, ei olisi ilman mehiläistä. Kalifornia tuottaa 80 prosenttia maailman mantelituotannosta. Ilman mehiläispölytystä ei olisi satoakaan. Tappavat hyönteistorjunta-aineet ovat pahin uhka mehiläisille.

Markus Imhoofin käsikirjoittama ja ohjaama dokumentti avaa myös näkökulmia mehiläisen yksityiselämään: niin kuningattariin, kuhnureihin kuin myös Brasiliassa jalostettuihin niin sanottuihin tappajamehiläisiin. Miten kuhnuri parittelee ilmassa kuningattaren kanssa, miten mehiläiset viestittävät toisilleen ravinnosta tai paremmasta pesäpaikasta?

Tämä kaikki esitetään yksityiskohtaisen tarkasti ja kiehtovasti.

Sveitsiläiset mehiläishoitajat eivät pahemmin suojaverkkoja ympärillään käytä. Siellä he ovat kuin ison kärpäsparven ympäröimänä. Sikari kylläkin huulessa tupruaa, syystäkin.

Ei pelkkää hunajaa on harvinaisen koukuttava tietoisku mehiläisten elämästä ja ahdingosta. 90 minuuttia kuluu kuin mehiläisen siivillä. Elokuva avaa kummasti katsojan silmiä lähestyvän kevään merkeissä, kukan ja mehiläisen odotuksessa.

Olli-Matti OInonen

Esitetään Kuvakukossa 26. 4. - 23.5.