Elias ja kuninkaan laiva

Harvoin on kriitikko tuntenut olevansa niin väärässä paikassa, kuin katsoessaan yhdessä toisen aikuisen kanssa norjalaista, pikkulapsille suunnattua animaatioelokuvaa Elias ja kuninkaan laiva. Lastenelokuvia tulee nähtyä ja kritisoitua jatkuvasti, mutta Elias ja kuninkaan laiva ei oikein auennut. Väkisin herää kysymys, ovatko tämän jutun moitteet virheellisiä ja katsoja kuului vain väärään kohderyhmään.

Elokuvan nimessä mainitaan kuninkaan laiva mutta oikeasti kyse on kuningaslaivasta tai vieläkin paremmin laivakuninkaasta. Tämän maailman kuningas on laiva ja myös maailman asukkaat ovat puhuvia laivoja. Ehkä laivat ovat tehneet ihmisistä orjiaan tai syöneet meidät.

Muutenkin elokuvan miljöö hämmentää sen nuori kohderyhmä huomioon ottaen. Päähenkilö, pelastuslaiva Elias, on rasittava narisija ja ärsyttävä kitisijä, joka tarpeen tullen kuitenkin ryhdistäytyy ja ylittää itsensä. Eliaksen maailma on todella valoton niin henkisesti kuin ihan fyysisestikin. Auringonpaistetta on turha odottaa. Vesi on synkkää, lähes mustaa, rannikkokallioissa iloisin väri on ruskea, mutta yleensä liikutaan tummanharmaalla alueella. Animaatio on todella karkeaa.

Miksi ihmeessä lapsille tarjotaan näin lohdutonta maisemaa ja henkistä ilmapiiriä? Ja vieläpä nimen omaan pikkulapsille. Itsekin masennuin niin, että jouduin pelaamaan päässäni ajankuluksi 131 ratkaisemattomaan tasapeliin päättynyttä matsia ristinollaa.

Elias ja kuninkaan laiva on traaginen melodraama, yllättävän synkkä ja pelottava lastenanimaatio, joka onneksi päättyy lohduttavasti ja positiivisesti. Voihan lapsia näinkin toki traumatisoida.

Marko Ahonen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.