Elokuu

Oskari Sipolan ohjaus Elokuu on kesäiseen Suomeen sijoittuva road movie. Kerronnan alussa 19-vuotias Aku (Eppu Pastinen) ja hänen tyttöystävänsä Erika (Niina Koponen) pääsevät ylioppilaiksi.

Erika suuntaa ulkomaille pitemmäksi aikaa. Akun pitäisi mennä rakennukselle töihin, mutta kesän ilot vetävät puoleensa, ja kohdalle sattuvista keskikesän hetkistä on otettava kaikki irti.

Aku viettää aikaa ystävänsä Fredan (Zagros Manuchar) kanssa. Satunnainen näky bussissa olleesta tytöstä vaivaa Akua ja muodostuu lopulta pakkomielteeksi.

Myöhemmin Aku ja bussin tyttö kohtaavat diskossa ja lähtevät sen jälkeen spontaanille autoajelulle ympäri Suomenniemeä.

Tästä alkaa varsinainen seikkailu, jossa liikutaan satunnaisesti kohti pohjoista. Jyväskylässä vieraillaan Red Neckin kulmilla, mutta vain hetkisen, sillä matka jatkuu välittömästi.

Oskari Sipolan ohjaus sujuu pääosin kohtuullisesti. Henkilökuvissa on toivomisen varaa, samoin koko ohjauksen eri tasoilla.

Kerronnan henkilöhahmot kehittyvät asteittain, mutta kokonaisuus on tältä osin epätasainen.

Henkilökuvien psykologista avaamista ei tapahdu. Dialogi on keskentekoista, ja tuotannossa on myös käsikirjoituksellisia ongelmia.

Rakkauden ja pikemminkin äkillisen himon kuvauksenakin Elokuu jää puolinaiseksi.

Myös kerronnallisen jatkuvuuden puutteita näkyy toteutuksessa.

Kuvaus ja musiikin käyttö ovat elokuvan selvästi parasta antia.

Luonto näyttäytyy Oskari Sipolan ohjauksessa kauniina ja tyyliteltyinä kuvina, joissa suomalainen kesämaisema hehkuu omaa arvoituksellisuuttaan.

Näissä hetkissä ollaan kuin perinteisen maisemamaalauksen äärellä. Luontokuvissa on hiljaista idyllisyyttä, joka kuitenkin rikkoutuu nuorten tullessa paikalle.

Sipolan elokuvan pääpaino on nuorten levottoman elämäntyylin ja syrjähyppyjen etsinnän kuvauksessa.

Tyypillistä kaikelle on eräänlainen päämäärätön ajelehtiminen; eletään kuin viimeistä kesää ennen aikuistumista tai armeijaan menoa, kuten esimerkiksi Akulle tapahtuu.

Kovin helposti tuntuu Aku uhraavan entisen elämänsä hetkellisen huuman alttarille.

Sipola onnistuu tuomaan valkokankaalle uusia kasvoja. Lina Turkama on hyvä viettelevän tytön roolissaan.

Hänen tulkinnassaan on kaivattua rohkeutta ja tilanteellista läsnäoloa.

Eppu Pastisen Aku kulkee kuin puoliunessa lävitse elokuvan.

Siksi hänen toimintansa tuntuvat läpikohtaisen inspiroiduilta ja summittaisilta. Zagros Manucharin Freda on näistä hetkistä innoissaan.

Joel Melasniemen musiikissa heijastuvat nykypäivän sävelet.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.