Elokuva-arvio: Ohjaaja-käsikirjoittaja Taika Waititin päätä ei palella, kun hän mainiossa Jojo Rabbit -elokuvassa antaa pojalle mielikuvituskaveriksi Hitlerin

Arvio: 5/5 tähteä.

 

Elokuvavuosi 2020 käynnistyy ilahduttavan rouheasti. Jojo Rabbit on tarina 10-vuotiaasta Johannes ”Jojo Rabbit” Betzlerista (Roman Griffin Davis), joka elelee äitinsä (Scarlett Johansson) kanssa saksalaisessa pikkukaupungissa toisen maailmansodan lopulla.

Italian rintamalla palvelevaan isään on menetetty yhteys jo pari vuotta sitten. Poika osallistuu aktiivisesti paikallisen Hitler-Jugendin erillisosaston Jungvolkin toimintaan. Johannes ei kuitenkaan suostu tappamaan käskystä jänistä, ja kranaattionnettomuuden seurauksena hän joutuu sairaalaan. Kaiken kukkuraksi hän saa pelkurimaisen lempinimen Rabbit.

Hitler-Jugendin aivopesun ansiosta Jojo pitää juutalaisia hirviöinä. Jojon maailma menee entistä enemmän sekaisin, kun paljastuu, että hänen Rosie-äitinsä piilottelee ullakolla Elsa-nimistä juutalaistyttöä (Thomasin McKenzie).

Kaiken lisäksi Jojolla on mielikuvitusystävänään Adolf Hitler, jota esittää elokuvan ohjaaja ja käsikirjoittaja, uusiseelantilainen Taika Waititi.

 

Jojo (Roman Griffin Davis) on lounaalla mielikuvitusystävänsä eli Hitlerin (Taika Waititi) ja äitinsä (Scarlett Johansson) kanssa. Kuva: Kimberly French

 

Waititin päätä ei selvästikään palella. Muun muassa Thor: Ragnarok -elokuvan tekijänä tunnettu ohjaaja on tarttunut rohkeasti Christine Leunensin provokatiiviseen Caging Skies -kirjaan ja lisännyt tarinaan vielä Hitlerin. Näin tummasävyisestä ja vakavasta kirjasta syntyy mustan huumorin ryydittämän elokuva, joka on samalla hersyvän hauska ja riipaisevan koskettava.

Outojen asioiden kombinaatio toimii hervottoman hyvin. Musiikkiraitoina soivat muun muassa David Bowien ja The Beatlesin hitit saksankielisinä versioina. Komm gib mir deine Hand ja kuvat sadoista käsistä, jotka koettavat koskettaa Hitleriä, on suorastaan nerokas veto.

Mielikuvitus-Hitler on Jojo-pojalle jonkinlainen isän korvike ja neuvonantaja. Hupaisinta tilanteessa on, että mielikuvitusystävä on yhtä lapsellinen kuin Jojokin, aikuinen mies lapsen tasolla.

Tilanteisiin syntyy herkullista ristiriitaa. Natsismia ei ihannoida, vaan aatteen pelottavaa aivopesua ja manipulaatiota ristivalotetaan tehokkaasti.

 

Jojon (Roman Griffin Davis) elämä mullistuu, kun hän saa selville, että hänen äitinsä piilottelee kotona juutalaista tyttöä (Thomasin McKenzie). Kuva: Kimberly French

 

Jojo ja Elsa ystävystyvät vähitellen, kun poika tajuaa, ettei tyttö olekaan paholaisen synnyttämä hirviö. Sitten ovelle koputtaa Gestapo johtajanaan Deertz, jota esittää alati velmu Stephen Mercant. Mukana on myös humaani natsikapteeni Klenzendorf (Sam Rockwell), joka on onnistuneesti pystynyt peittelemään omaa homoseksuaalisuuttaan. Molemmat onnistuvat rooleissaan loistavasti.

Huumorista leikataan vakavaan kuin varkain ja takaisin. Vaihtelu on nopeaa. Ensin otetaan kaikki irti Monty Pythonia lähentelevästä Heil Hitler -tervehdyksestä ja nauretaan, kunnes joku roikkuu hirressä.

Erinomaiset näyttelijät tekevät hienoa työtä suoranaisella innolla kuin herkutellen rooliensa tarjoamista mahdollisuuksista.

Varsinainen löytö on Roman Griffin Davis paljon kokevan Jojon roolissa. Hyviä ovat myös muut lapsinäyttelijät, joista erityisesti pitää mainita Jojon toiseksi parasta kaveria näyttelevä Archie Yates. Komeaa herkkyyden, kovuuden ja pelon kosketuspintaa löytyy Thomasin McKenzien juutalaistytöstä.

Nasakkaa sivutukea antaa myös Game of Thrones -sarjasta tuttu Alfie Allen. Virkistävää on nähdä myös Scarlett Johanssonin onnistuvan hyvin hieman erilaisessa roolissa kuin tavallisesti.

Jojo Rabbit on nerokas elokuva myös siinä suhteessa, että se todistaa, kuinka huumorin keinoin voidaan tuoda vakava aihe tuoda entistä vahvempaan kriittiseen näkyvyyteen.

Olli-Matti Oinonen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Elokuvat

Elokuva-arvio: Aika jonka sain on koko perheen elokuva

Elokuva-arvio: Mr. Jones näyttää, kuinka valhe on aseista vaarallisin

Elokuva-arvio: La Belle Epoque on katsomisen arvoinen vain näyttelijöidensä ansiosta

Arvio: Klaus Härö kuvaa Elämää kuoleman jälkeen -elokuvassa karun kauniisti menetystä

Arvio: Les Misérables näyttää Ranskan monet kasvot

Elokuva-arvio: Guy Ritchien palaa tuttuihin kuvioihin: The Gentleman on kovien kundien rötöskomedia suoraan 1990-luvulta

Elokuva-arvio: Parasta Clint Eastwoodin uudessa Richard Jewell -draamassa on tuntematon pääosanesittäjä

Elokuva-arvio: Luokkakokous-hittejä tehtailleen Taneli Mustosen uusi Se mieletön remppa -elokuva jää ohueksi ja rytmittömäksi komediaksi

Elokuva-arvio: Ystävät ovat perhe, jonka valitsemme, kertoo The Peanut Butter Falcon

Elokuva-arvio: A Hidden Life on riipaiseva kuvaus itävaltalaisesta perheenisästä, joka sanoi Hitlerille ei

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.