Fantastic Four: Hopeasurffari

Ihmeneloset eli Fantastic Four -sarjakuva ei ole itselleni mitenkään erityisen pyhä taideteos. Kyseessä on kuitenkin supersankarien sarjakuvien raskassarjalainen ja yksi tunnetuimmista Marvel-universumin brandeista. Ensimmäinen Fantastic Four -elokuva oli silti pettymys, ja sitä on myös äskettäin dvd:llä ilmestynyt jatko-osa Fantastic Four: Hopeasurffari.

Kutsuvat tätä muka juoneksi

En oikein tiedä, mitä elokuvan juonesta pitäisi kertoa. Se on aivan järjetön sekasotku. Meillä on kokonaisia planeettoja syövä ihmetys nimeltään Galactus, mutta elokuva unohtaa sen pian esittelyn jälkeen.

Sitten meillä on avaruudessa surffilaudalla kiitävä Hopeasurffari, jolla on jotain tekemistä planeettojen tuhoutumisen kanssa tai sitten ei. Sitten meillä on Ihmeneloset pelastamassa planeettaamme. Heidän touhunsa eivät vaikuta kovinkaan vakuuttavilta.

Jos katsoja on entuudestaan Fantastic Four -fani, hän löytää tarinasta hieman järkeä. Muut sen sijaan ovat aivan ulkona. Elokuva vaikuttaa hölmöltä ja tylsältä. Edes erikoistehosteet eivät ole kummoisia.

Kamalaa näyttelemistä

Ns. draama on lähinnä lapsellista saippuaoopperaa, kuin käsikirjoittaja leikkisi barbie-nukeilla. Huumorissa ei ole muuta vikaa kuin että se ei toimi. Näyttelijätyö on aivan kamalaa. Fantastic Four: Hopeasurffarissa ei ole sielua.

Elokuva ei kunnioita sarjakuvaa. Se on vain tunnetun supersankari-brandin looginen jatke, kaupallinen tuote. Kukaan ei ole viitsinyt edes yrittää, koska jo sanat Fantastic Four riittävät tuomaan rahallisen sijoituksen korkojen kera takaisin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.