Fast & Furious 8

Arvio: 2/5 tähteä.

F. Gary Grayn ohjaamaa kahdeksatta Fast & Furiousia katsoessani koin äkillisen kirkastumisen. Oivalsin, että kaahariretkueen seikkailut ovat pohjimmiltaan puhdasta saippuaoopperaa. Uusimman osan juonenkäänteet noudattavat lajityypin yllätyskaavoja yllättävän orjallisesti. Mieleni alkoikin kaahata tuhatta ja sataa hyvää otsikkoa jahdaten. Kauniit, rohkeat, nopeat ja hurjat? Hanaa, tunteita ja tuoksuja? Kaasujalan viemää?

Mielen kaahaaminen on tietysti pelkkä metafora. Ja varsin epämukava sellainen, kun sitä tarkemmin visualisoi. Pienenä lapsenakin kuulemma pyysin äitiäni hiljentämään vauhtia, jos hän työnsi minua rattaissa liian lujaa. Kenties tästä syystä en ole koskaan voinut nauttia näistä vauhtihirmuelokuvista.

Dom Torretton (Vin Diesel) isällisesti luotsaama toverijoukko on viime elokuvissa ryhtynyt pelastamaan maailmaa oikein tosissaan. Vielä enemmän tosissaan ollaan tällä kertaa, sillä ydinaseita havitteleva kyberterroristi Cypher (Charlize Theron) pakottaa Domin puolelleen.

Siinä on perheellä ihmettelemistä, kun isä kääntyy heitä vastaan. Niin tosin on isälläkin, kun perhe laittaa hynttyyt yhteen viime elokuvan pahiksen Deckard Shaw’n (Jason Statham) kanssa. Kunnon riitaa ei silti saada aikaiseksi.

Peltiä kyllä laitetaan ruttuun ja taloja lakoaa, mutta kaiken jyrinän alla hyrrää yhteisymmärrys ja sopusointu. Ristiriidat käsitellään niin söpösti, että aikuisempaa näkökulmaa kaipaavien taitaa olla pakko odottaa Infinity Warsia ja Avengersien paluuta.

Elokuvan jälkeen selvitin, onko kukaan muu huomannut hurjapäiden tarinan saippusarjamaisuutta. Kyllä vain. Luulin lähteväni paalupaikalta, mutta tosiasiassa myöhästyinkin lähdöstä. No jaa, aina ei voi voittaa.

Hannu Poutiainen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.