Fifty Shades Darker

Arvio: 1/5 tähteä.

Kun ei ole mitään hajua siitä, miten tarina voisi kiinnostavasti jatkua, onko sitä pakko jatkaa? Hollywood-tuottajien mielestä on. Vaikea uskoa, että Fifty Shades Darker kerää yleisöä, ellei sitten hitiksi osoittautuneen ensimmäisen osan ansiosta. Yleisöä johdetaankin nyt pahasti harhaan. Fifty Shades Darker lupaa nimessään jotakin entistä synkempää ja tuhmempaa, mutta kas – kyseessä onkin lälly rakkausdraama vailla minkäänlaisia eroottisia jännitteitä.

Ensimmäinen osa, ja etenkin sen pohjalla ollut E.L Jamesin kirja, tekivät SM-leikeistä salonkikelpoista romanttista viihdettä.

Jamesin tarinoiden ja elokuvan päähenkilö Ana antautui ökyrikkaan Christian Greyn piiskattavaksi ja hallittavaksi. Elokuva ja kirja erotisoivat valtaa ja rahaa, kuten ajanhenkeemme kuuluu. Ilmiön kiinnostavin aspekti on Anan alistumisenhalu, joka on hieman epäsovinnaista tasa-arvoa julistavalla 2000-luvulla.

Ongelma on siinä, ettei ensimmäinen osa, eikä varsinkaan tämä toinen osa, käsittele millään lailla nais- ja mieskuvaa sen enempää kuin seksuaalisuutta.

Ensimmäisessä osassa piiska paukkui. Fifty Shades Darker sen sijaan sisältää vain muutaman hyvin kiltin ja lyhyen pehmopornokohtauksen. Muu aika menee siihen, että Ana (Dakota Johnson) ja herra Grey (Jamie Dornan) tuijottelevat toisiaan, vähän kinastelevat ja rakastuvat.

Ainoat käänteet liittyvät Anan epäröintiin siitä, uskaltaako hän antautua kokonaan Greylle, tällä kun on aika tuhma menneisyys palvelijatyttöineen. Greyn kaikkivoipaisuus on supersankarisfääreissä: hän sattuu olemaan lähistöllä aina silloin, kun jokin uhkaa Anaa, esimerkiksi ällö pomo tai Greyn vanha hoito.

Jarno Lindemark