Frantz

Arvio: 5/5 tähteä

Tuotteliaan Francois Ozonin uusin elokuva on loistelias melodraama syyllisyydestä ja sovituksesta. Siinä on sellaista klassista muodon ja ajatuksen puhtautta, jota parhaimmillaan löytää esimerkiksi Michael Haneken tai Aki Kaurismäen elokuvista. Frantz on 49-vuotiaan Ozonin epätasaisen uran parhaita töitä, samaa laatua kuin vaikkapa Swimming Pool (2003) ja Rakkaus – meno & paluu (2004).

Melkeinpä kaikki Ozonin elokuvat perustuvat eroottisiin jännitteisiin. Näin on osin laita myös Frantzissa, joka sijoittuu saksalaiseen pikkukaupunkiin ja Pariisiin heti 1. maailmansodan jälkeen.

Ozon tuntee tarkkaan Hollywoodin melodraamat, etunenässä Douglas Sirkin. Frantzin juoni pohjautuu löyhästi Ernst Lubitschin elokuvaan Broken Lullaby (1932), joka puolestaan perustui Maurice Rostandin näytelmään. Ozonin käsissä tarina on muuttunut ja pidentynyt, ja päähenkilö vaihtunut.

Ozonin ohjaus on timanttista, mutta yhtä lailla sopii ylistää näyttelijöitä, jotka ovat kuin syntyneet rooleihinsa. Mukana ei ole tunnettuja tähtiä, mikä on varmasti saanut tuottajat hikoilemaan, samoin se, että Frantz on enimmäkseen mustavalkoinen. Yllättäen elokuva on ollut valtava menestys Ranskassa.

Pääosassa nuorta Annaa esittää saksalainen Paula Beer, harvinaisella herkkyydellä. Anna on saanut suru-uutisen rintamalta: saksalaismies Frantz, jonka kanssa Anna aikoi naimisiin, on kaatunut taistelussa Ranskan armeijaa vastaan. Suremaan ovat jääneet Annan lisäksi Frantzin vanhemmat, herra ja rouva Hoffmeister.

Viedessään kukkia Frantzin haudalle Anna löytää haudalta mysteerisen ranskalaismiehen Adrienin (Pierre Niney), joka esittäytyy Frantzin ystäväksi. Hoffmeisterit päästävät Adrienin kotiinsa ja elämäänsä. Adrienin läsnäolo antaa kaatuneen omaisille lohtua.

Älykäs juoni perustuu moniin yllätyksiin, joita ei pidä paljastaa. Ozon keikauttaa monta kertaa näkökulmaa Annaan ja Adrieniin pakottaen katsojan kasvotusten sodan raadollisuuden ja sodan jättämien traumojen kanssa.

Anna alkaa suojella Frantzin vanhempia totuudelta, joka musertaisi heidän hauraan elinvoimansa. Eroottisen latauksen myötä Annan ja Adrienin suhde muuttuu epätoivoiseksi tavalla, joka tekee kristillisestä anteeksiannon kysymyksestä tavattoman monimutkaisen. Tunteet kasvavat, kunnes yksi suudelma riittää huipentamaan melodraaman.

Elokuva käsittelee hienosti aggressiivista, katkeraa ilmapiiriä sodan jäljiltä. Saksalaisen pikkukaupungin tanssiaisissa ja oluthuoneissa ei katsota hyvällä Adrienin kaltaista ranskalaismiestä. Myös herra Hoffmeister on ensi alkuun vihamielinen, kunnes ujo ja hienostunut Adrien sulattaa hänet.

Saksalaisten 1. maailmansodassa kokema nöyryytys, jota Frantz osaltaan käsittelee, johti myöhemmin, osaltaan, kansallissosialismin kannatukseen ja toiseen maailmansotaan. Isojen aiheiden äärellä siis ollaan, vähän kuin Haneken Valkoisessa nauhassa (2010). Nationalismin ja muukalaisvihan teemat sitovat elokuvan tiukasti nykypäivään.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.