HYVÄ POIKA

Zaida Bergrothin pienimuotoisessa Hyvä poika -kolmiodraamassa äidin ja pojan symbioottinen suhde rikkoontuu äidin uuden miehen myötä. Tiiviin, lähes klaustrofobisen tunnelmansa ansiosta elokuva erottuu kotimaisen draaman valtavirrasta.

Näyttelijä Leila Manner (Elina Knihtilä) pakenee uusimman näytelmänsä aiheuttamaa kohua sukuhuvilalle kahden poikansa kanssa. 19-vuotias Ilmari (Samuli Niittymäki) on äidin ja maailman välinen suojamuuri, perheen mies.

Suhde on epäterve, eikä ihan terveeltä vaikuta Ilmarikaan. Poika hoitelee toimittajat ja häiriköt ja huolehtii, että äiti voi lillua itsekeskeisyydessään kaikessa rauhassa. Sivummalle jää pikkuveli Unto (Eetu Julin), joka haahuilee ympäriinsä kuvaten kesäistä luontoa.

Leila pitkästyy hiljaisuuteen nopeasti ja kutsuu paikalle joukon tuttavia juhlimaan äänekkäästi. Suomalainen taiteilijakuvaus ei näköjään tule toimeen ilman ryyppy- ja nakuilukohtausta. Juhlien jälkeen Ilmarin kiusaksi paikalle jää väritön kirjailija Aimo (Eero Aho).

Aimo on ilmeisesti Leilan ensimmäinen niin sanotusti normaali mies. Myrskypilviä alkaa silti kerääntyä taivaalle. Leila ei kestä Aimon kritiikkiä, Aimo ei jaksa Leilan rehenteleviä juttuja ja mustasukkainen Ilmari suuntaa kaiken raivonsa Aimoon.

Kylän outolintu Karita (Anna Paavilainen) tarjoaa auliisti seuraansa Ilmarille, mutta Aimosta on tullut hänelle pakkomielle.

Samantyyppinen teema oli Aleksi Salmenperän Pahassa perheessä (2010), jossa myös ulkopuolinen tuli ja sekoitti perheen elämän. Hyvässä pojassa lähestymistapa on mielikuvituksettomampi.

Samuli Niittymäen tulkinnasta käy nopeasti ilmi, että Ilmari ei ole vain uhmakas vaan tasapainottomuudessaan vaarallinen. Tämä valkenee äidille tuskastuttavan hitaasti. Kerronnan ainoaksi jännitteeksi muodostuu se, miten Ilmarin ja Aimon välinen konflikti ratkeaa.

Molempien elokuvien ongelma on turvautuminen turhan radikaaleihin juonenkäänteisiin. Näyttelijät näyttelevät taitavasti ja elokuva näyttää ja kuulostaa hyvältä. Useimmat henkilöhahmot, etenkin Leila Manner, jäävät kuitenkin keinotekoisiksi.

Kuriositeettimaisena psykodraamana Hyvä poika viihdyttää Pahan perheen tavoin, ja siitä kolmas tähti, mutta tunteen tasolla molemmat jättävät kylmäksi. Voisi sanoa kuten Aimo Leilan roolisuorituksesta: siinä olisi voinut olla enemmän sävyjä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.