Happy End

Arvio: 2/5 tähteä

Itävaltalaismestari Michael Haneken elokuva Euroopasta ja pakolaiskriisistä. Senhän täytyy olla provokatiivinen ja uutta näkökulmaa avaava. Tai sitten ei.

Eikä Haneken Happy End edes varsinaisesti käsittele pakolaiskysymystä, vaikka niin saattoi elokuvan miljööstä ja ennakkotiedoista käsittää.

Happy End käsittelee kulttuuria harrastavan ranskalaisen porvariston arvotyhjiötä, tuttuun Haneke-tyyliin. Vieläkö pitäisi – Elfriede Jelinekin, Thomas Bernhardin, Luis Buñuelin ja lukuisten muiden Haneken sielunkumppanien vanavedessä – hätkähtää Calais’n rannikkolla elävän porvarisperheen vieraantuneisuutta ja sitä, miten eläimelliset ja sadomasokistiset halut jylläävät tukahdutettuina pinnan alla.

No, voisihan sitä kai hätkähtää, jos Haneke olisi täydessä terässä ja onnistuisi taklaamaan katsojan takavasemmalta, kuten parhaissa töissään. Esimerkiksi Kätketyssä (2005) Haneke jännitti huippuunsa samat teemat: haluttomuuden tunnustaa eriarvoisuutta ja siitä kumpuavaa syyllisyyttä.

Happy End seuraa 13-vuotiasta Eveä (Fantine Harduin), joka äidin itsemurhan jälkeen muuttaa isänsä luokse. Suvun patriarkka (Jean-Louis Trintignant) kituu ja höperöityy pyörätuolissa haaveillen eutanasiasta, joten perhettä ja firmaa pyörittää Even täti (Isabelle Huppert). Eve todistaa perheyhteisön rakkaudettomuuden ja itsekkyyden, joka ei jätä tilaa myötätunnolle työväenluokkaa ja maahanmuuttajia kohtaan.

Haneke kertoo elokuvan fragmentteina, mutta rivien väliin ei tälla kertaa jää mitään pysäyttävää. Mediakritiikki on perus-Hanekea: näin se todellisuus nykyaikana banalisoituu kännykkäkameran klipiksi tai Facebookin chat-keskusteluksi. Hätkähdyttäväksi tarkoitetussa finaalissa patriarkka tahtoo hukuttautua samaan kanaaliin, jonka ylittämisestä afrikkalaiset siirtolaiset voivat vain haaveilla.

Jarno Lindemark

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Elokuvat

Elokuva-arvio: Neljäs elokuvaversio eläinlääkäri Dolittlesta on söpö mutta herttaisen yhdentekevä teos

Elokuva-arvio: Matthias & Maxime on piinallinen melodraama tunteesta tukahduttavista lapsuuskavereista

Elokuva-arvio: Helene on ehdottomasti näyttelijöittensä luomus

Elokuva-arvio: The Grudge on kliseinen kauhuelokuva, joka ei työ piristystä masentavaan tammikuuhun

Elokuva-arvio: Ohjaaja-käsikirjoittaja Taika Waititin päätä ei palella, kun hän mainiossa Jojo Rabbit -elokuvassa antaa pojalle mielikuvituskaveriksi Hitlerin

Elokuva-arvio: Cats-musikaalin digipäivitetty versio antaa kaikki syyt päivitellä teknologian tyhjää onttoutta

Elokuva-arvio: Kaikki haluavat kuulemma tappaa miehensä, väittää uusi Teräsleidit-elokuva

Elokuva-arvio: Frozen 2 on isolla rahalla tehtyä mutta sisällöltään niin halpaa, että tekee kipeää

Elokuva-arvio: Selim Palmgrenista kertova elokuva on rohkea yritys tehdä talkoovoimin epookkia

Elokuva-arvio: Ranskalaista häähumua 2 tarjoaa ratkiriemukasta naurua arkiselle piilorasismille ja kiihkeälle isänmaallisuudelle.

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.