Hiljaa toivotut

Suomessa joka viides pariskunta ei saa lasta. Hedelmöityshoidot ovat pitkiä ja raskaita, epätoivoisiakin.

Parisuhde joutuu koville, kun raskaustesti näyttää negatiivista ja itsesyytökset valtaavat mielen: mikä minussa on vikana, kun en voi saada lasta?

Timo Haanpää ohjaama ja käsikirjoittama elokuva seuraa kahta avioparia, jotka käyvät hedelmöityshoidoissa, toivovat, pettyvät, mutta eivät anna periksi. Adoptio ei käy edes mielessä, mutta pankkilaina kylläkin, jolla maksaa kallis hoito.

Haluatko tietää, paljonko tämä hoito maksaa, kysyy vaimo. Ehkä sitten, kun vauva köllöttelee vatsani päällä, vastaa mies.

Elokuva on koskettava. Kamera pääsee hämmästyttävän lähelle kohteitaan, tuo epätoivon ja pettymyksen surun katsojan iholle. Paatuneinkin katsoja elää mukana henkilöiden mielenliikkeissä. Silmäkulma kostuu.

Käsikirjoituksen tiivistäminen ja dramaturgisen rakenteen tarkistaminen olisi kuitenkin tehnyt hyvää. Matin ja Marjaanan, Helin ja Tonin tarinat ovat samankaltaiset. Toiset aloittavat hoidot uudelleen usean vuoden yrittämisen jälkeen, toinen pari on hedelmöityshoitojen alkuvaiheessa. Yrityksen ja epäonnistumisen kaava toistuu. Elokuvasta tulee keskivaiheilla rytmisesti tasapaksu ja yllätyksetön.

Matin ja Marjaanan tarinaan ohjaaja on lisännyt taiteellisia hetkiä, jotka tuntuvat irrallisilta. Silti katsomisen arvoinen ja herkistävä elokuva.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.