Hirsipuu

Muistatteko hirsipuun? Leikin, jossa arvaillaan kirjaimia ja yritetään muodostaa niistä sana hirressä roikkuvan tikku-ukon alle? Varoitan teitä. Älkää missään nimessä ryhtykö leikkiin Hirsipuun tekijöiden Travis Cluffin ja Chris Lofingin kanssa. En sano näin siksi, että he olisivat erityisen pelottavia vastuksia. Tai että pelissä piilisi jokin yliluonnollinen uhka, mikä ei käsittääkseni pidä paikkaansa.

Varsinainen syy käy tuskallisen selvästi ilmi heidän elokuvastaan. Niin avuttomasta rävellyksestä on kysymys, että vain yksi johtopäätös on mahdollinen. Pinna palaa ja hiukset harmaantuvat näin onnettomien vastapelurien kanssa.

Found footage -lajityypin kauhuttelu alkaa vuonna 1993 nauhoitetulla kotivideokuvalla. Lukion näytelmäkurssilaiset esittävät periodidraamaa, joka huipentuu hirttäjäisiin. Hirttolavan luukku pettää ennen aikojaan, ja nuorukainen kuolee tapaturmaisesti.

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin samaisesta produktiosta tehdään lavasteita ja ohjelmalehtisiä myöten täysin uskollinen toisinto. Ensi-iltaa edeltävänä yönä joukko esitykseen eri tavoin osallistuvia nuoria murtautuu koulun tiloihin.

Pimeillä käytävillä vaeltaa myös kostonhimoinen henki, joka on varmasti kiitollinen kameraa joka paikkaan kiikuttavalle tampiolle. Vaikka järki ei hänen päätään muutoin pakota, hän osaa sentään unohtaa kameransa juuri sopivaan kuvakulmaan.

Rattoisammin kesäilta kuluu vaikkapa hirsipuuta pelatessa. Ja jos ratkottavaksi poimii sopivan haastavan sanan, voi vielä oppia jotakin uutta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.