Hymyilevä mies

Arvio: 4/5 tähteä.

Juho Kuosmasen Hymyilevä mies on hieno ja arvokas elokuva, joka puhuttelee kerronnallisella vilpittömyydellään. Mikko Myllylahden käsikirjoitukseen pohjautuvassa tarinassa on tunnelmaa ja ajankuvaan liittyvää aitoa herkkyyttä.

Elokuvan tuntosarvet kohdistuvat 1960-luvun alkuun, aikaan, jolloin nyrkkeilijä Olli Mäki (Jarkko Lahti) valmistautuu Helsingin Olympiastadionilla käytävään höyhensarjan maailmanmestaruusotteluun amerikkalaista Davey Moorea vastaan.

Kuosmanen kuvaa Mäen valmistautumista huolella. Esiin nousee Ollin suhde tyttöystäväänsä Raijaan (Oona Airola) ja manageriinsa Elis Askiin (Eero Milonoff).

Olli on palavasti rakastunut Raijaan samalla, kun hänen pitäisi keskittyä tärkeään kamppailuun. Askilla on omat paineensa, sillä stadionin tilaisuus on ensimmäinen nyrkkeilyn suurtapahtuma maassamme.

Kisavalmisteluja kuvaa erillinen ryhmä, ja Olli tuntee olonsa vieraaksi salamavalojen keskellä. Toden ja fiktion välimaastossa liikkuva tarina täsmentyy tyylilliseen ilmiasuun. Arjen kuvauksessa on puhdaspiirteisyyttä.

Painonpudotus saa humoristisia sävyjä, kun Olli istuu kuumassa saunassa vaatteet päällä.

Elokuva ei ole niinkään nyrkkeilyn kuvaus, vaan enemmänkin näkökulma Ollin ja Raijan suhteeseen. Kuvat hehkuvat myös nyrkkeilijäelämän yksinäisyyttä, kumppanin kaipuuta, hetkien hiljaisuutta ja runollisuutta. Ilmassa on vakaumusta, että Olli menee omaa tietään, etsii kohtalonsa.

Kuosmasen hillitty ja keskittynyt ohjaus loihtii esiin näitä tuokioita, joiden pienistä detaljeista muodostuvat kohtausten olennaiset elementit.

Satunnaiset asiat saavat merkityksen, ja visuaalinen tyyli luottaa dokumentaariseen ilmaisuun. Todellisen Olli Mäen (s. 1936) nyrkkeilylle ominaiset liikeradat on saatu taltioitua.

Jarkko Lahden, Oona Airolan ja Eero Milonoffin luomissa henkilökuvissa on ajattomuutta ja kiinteän läsnäolon tuntua. Näyttelemisestä paistava ilo on käsin kosketeltavaa, ja dramaturgiset tihennykset onnistuvat.

Mustavalkoinen elokuva tuntuu syntyneen onnellisten tähtien alla. Cannesin elokuvajuhlien Un Certain Regard -sarjan voitto oli tärkeä ponnahduslauta elokuvan ihmevoimaan lujasti luottavalle teokselle.

Hymyilevä mies on monella tapaa hyvin kaunis elokuva. Siinä pyritään hienovireisellä otteella tulkitsemaan suomalaista menneisyyttä. Elokuva hehkuu nostalgista muistojen maisemaa, ja kokonaisuudesta kasvaa inhimillisen olemisen kartasto.

 

Oikaisu 2.9.2016 kello 13.25

Manageri Elis Askia näyttelee Eero Milonoff, eikä Pekka, kuten arviossa aluksi väitettiin.