Ice Age 4: Mannerten mullistus 3 D

Ice Age -elokuvia on tehty vuodesta 2002 asti. Blue Sky -studion tuottamassa, järjestyksessään neljännessä osassa jää repeää ja mannerlaatat liikkuvat kohden nykyisiä muodostelmiaan, mistä johtuen mammutti Manu, sapelihammastiikeri Diego ja laiskiainen Sid joutuvat eroon muusta eläinyhteisöstä ja ajautuvat jäälautalla kauas valtamerelle.

Samalla Manun vaimo Ellie ja heidän tyttärensä Kirsikka sekä muu lauma jäävät maihin odottamaan Manun ja kumppaneiden mahdollista paluuta. Sitä ennen heitä koettelevat pahaenteisen meren tarjoamat monet uhkaavat vaarat, joista on jotenkin selviydyttävä.

Pahin koettelemus on kuitenkin edessä vasta kun sankarimme pyrkivät Serpentiinilahdelle, mutta kohtaavat piraattilaivan kapteeni Kouran, joka pyrkii kaikin keinoin estämään Manun, Sidin ja Diegon kotiinpaluun.

Tarina on tiivis ja tarjoaa viihdyttäviä, paikoin varsin sarjakuvamaisia kokemuksia etenkin perheen pienimmille, jotka pystyvät varmasti täysin rinnoin nauttimaan seikkailun etenemisestä. Hahmot ovat sinänsä värikkäitä ja levottoman inhimillisiä tunteiltaan. Heidän yhteenkuuluvuuttaan on testattu paljolti jo aiemmissa osissa. Nyt yhdistäväksi tekijäksi muotoutuu lisäksi Manun perheen kohtalo, joten dramaattisia käänteitä ja rytmisiä vaihteluja on kerronnassa aivan riittämiin.

Myös uusia eläinhahmoja nähdään, sillä piraattilaivalla on toinen sapelihammastiikeri nimeltään Shira ja avukseen seikkailijamme saavat myöhemmin todella tehokkaasti käyttäytyvän marsuarmeijan. Maaorava Scratin seikkailut jatkuvat tässäkin osassa ja tuovat omaa pirteyttään kokonaisuuteen. Niiden visuaalinen ilme on kiinteän tehokasta ja elinvoimaista, hieman Disney-perinteen hengessä toteutettua slapstick-huumoria, joka parhaimmillaan elää vain sen kuvatun hetken ajan. Näissä osioissa luotu tyyli tavoittaa oivallisesti kerronnan eri elementit.

Animaatiojälki on tarkasti toteutettua, pienten yksityiskohtien myötä siististi avautuvaa työtä, jossa talviset maisemat on saatu eloisina esiin. Pienet kamppailut ja muut mellastukset kuuluvat olennaisina asiaan. Myös hentomielistä haaveilua mahtuu kerrontaan paikoitellen. Eläinhahmojen tuntemukset ovat täysin sidoksissa niiden toimintoihin. Koomiset tasot tuodaan esiin äkillisten liikkeiden, mielikuvituksellisten siirtymien ja muiden mukaan mahtuvien kommellusten avulla.

Perhejuoni jää hieman taustalle, kun meren jylhyys näyttäytyy voimallisesti tiivistetyn kuvallisen ilmaisun myötä. 3D-tekniikka avaa näitä hetkiä omilla tasoillaan ja luo mahdollisuuksia ennen kaikkea äkillisille syvyysulottuvuuden muutoksille. Beethovenin ilolaulun lopullista käynnistymistä animaation ääniraidalla saadaan odottaa aina kerronnan loppuun saakka.

Ohjaus: Steve Martino, Mike Thurmeier. Tyylilaji: 3D, seikkailu, animaatio, komedia. K7. Esitetään Kuopiossa Star-teatterissa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.