Ice Age: Törmäyskurssilla

Viidennessä Ice Age -elokuvassa Jyrsis-orava päätyy avaruuteen jahdatessaan rakasta tammenterhoaan. Linnunradalla sinkoillessaan se pistää planeetat uuteen järjestykseen ja aiheuttaa maapalloa uhkaavan katas­trofin: asteroidi lähtee syöksymään kohti Maata.

Edellisissä osissa monista mullistuksista pelastunut eläinlauma joutuu nyt miettimään, miten estää asteroidin törmäys. Tyttärensä avioaikeiden kanssa kipuileva isämammutti Mannykin saa hetkeksi muuta ajateltavaa.

Aiemmista Ice Age -elokuvista tuttu tärähtänyt lumikko Buck liittyy Sidin, Mannyn, Ellien, Diegon ja muiden joukkoon heidän suunnatessaan turvallisemmille seuduille ja ryhtyy keksimään keinoja katas­trofin torjumiseksi. Kintereilleen he saavat Buckin arkkiviholliset, dinolinnut, jotka eivät suinkaan toivo heidän pelastuvan.

Ensimmäisen Ice Age -elokuvan (2002) päivistä tarinan mittakaava on paisunut. Kun maanpäälliset uhkakuvat, jään sulaminen ja mannerten liikkeet, on katsottu loppuun, on katse suunnattu avaruuteen. Samalla mahdollisuuksien, tai mahdottomuuksien, kirjo on kasvanut niin suureksi, että viimeistään nyt koko homma on menettänyt mielekkyytensä.

Kun liikkeessä on koko universumi ja yksi lumikko osaa lukea asteroidin liikkeitä, ei se tunnu enää hauskalta. Asteroidin lähestymiseen ei myöskään saada ladattua minkäänlaista jännitystä. Koko jääkausikonsepti on loppuun kaluttu.

Ystävysten matkallaan löytämä Geotopia, eräänlainen Shangri La joogaavine vuohiguruineen, kristalleineen ja My Little Pony -henkisine olentoineen on mauton ja kaukaa haetun oloinen.

Ensimmäisissä osissa riemastuttaneen Jyrsiksen kohtalo ei sykähdytä enää sen enempää kuin Sid-laiskiaisen sydänsurut tai mammuttien perhesuhteet.

Kaisa Hiltunen