Jacques - elämä merellä

Arvio: 3/5 tähteä

Jacques Cousteau ei ollut mikään minimalisti, joten on kai perusteltua, että hänestä tehty elämäkertaelokuvakin on suurikokoinen seikkailu.

Ranskalaistuotannoksi kyse on isosta satsauksesta. 20 miljoonan euron draama kuvattiin puolen vuoden aikana ympäri maailmaa, aina Antarktiksella asti. Pääosassa ranskalaisnäyttelijä Lambert Wilson eläytyy Cousteaun elämään nuoruudesta vanhuuteen.

Cousteau (1910–1997) toi valtameret ja merten mysteerit olohuoneeseen ja elokuvateattereihin. Hän oli meriaiheisten dokumenttien pioneeri, jonka kirjat, dokumentit ja tv-sarjat tekivät hänestä maailmantähden 1950- ja 1960-luvuilla. Aikansa huipputeknologialla toteutetut, runolliset elokuvat vaikuttivat sukellusharrastuksen kehittymiseen ja kiinnittivät lopulta huomion merten suojeluun.

Jerome Sallen elokuva tekee kunniaa Cousteaun ponnistuksille paitsi dokumentaristina, myös eräänlaisena teollisuusmiehenä. Hänen rakkaan Calypso-laivansa ylläpito miehistöineen nieli rahaa, samoin tutkimusretket maailman ääriin.

Sallen elokuva alkaa, kun 70-vuotias Cousteau käy läpi tragediaa, jonka elokuva nostaa hänen suurimmaksi surukseen. Cousteaun poika Philippe kuoli nuorena lentoturmassa.

Fakta on, että konservatiivinen Cousteau oli hyvin ankara ja vaativa poikiaan, erityisesti Philippeä kohtaan. Elokuva ei käsittele isä–poika-suhdetta kuin ohimennen.

Suurmieselokuvamaisesti käydään läpi vähän kaikkea, menemättä kovin syvälle mihinkään.

Vanhuuden melankoliasta ja seikkailunhalun hiipumisesta elokuva palaa kukoistuksen päiviin, kun 38-vuotias maskuliininen Cousteau lastaa laivansa luottohenkilöillään suunnaten merille. Perhe oli tärkeä osa Cousteaun tiimiä.

Cousteaun katkeroituvaa vaimoa esittää Audrey Tautou. Vaimo kuoli tietämättä, että Cousteaulla oli lapsia erään toisenkin naisen kanssa. Elokuva kuittaa kaksoiselämän sivuseikkana, näyttäen vain miten Tautou kärsii laivan hytissä, kun suurmies toteuttaa halujaan ja unelmiaan.

Julistus Cousteaun ekologisesta perinnöstä jyrää lopulta perheteemojen ohitse. Mutta on niitä paljon huonompiakin elämäkertaelokuvia tehty.

Kuvaus on laatutyötä, ajankuva on viehättävän nostalginen, ja tarina sivuaa kiinnostavasti Cousteaun työskentelyn etiikkaa, kun Philippe hyökkää isäänsä vastaan syyttäen tätä luonnon alistamisesta ja riistämisestä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.