Kaameat pomot 2

Työtä tehdään ja siitä laistetaan. Se on pilkottu pätkiin ja paisutettu älyttömyyksiin. Siitä nautitaan ja siitä kärsitään. Aiheesta on tehty yhtä monta hienoa elokuvaa kuin siihen on näkökulmiakin, esimerkiksi Chaplinin Nykyaika, De Sican Polkupyörävaras, Linklaterin Slackers, Dardennen veljesten Kaksi päivää, yksi yö ja kaikki Uuno Turhapurot.

Näihin verrattuna Sean Andersin Kaameat pomot 2 on aivan poikkeuksellisella tavalla realistinen. Sen katsominen nimittäin käy työstä.

Järkevä Nick (Jason Bateman), kiimainen Kurt (Jason Sudeikis) ja lapsellisen itsekeskeinen Dale (Charlie Day) ovat ottaneet edellisestä elokuvasta opikseen. Kukaan ei enää kiusaa tai käskytä heitä. Miehet ovat kehittäneet myyntikelpoisen turhakkeen ja lähtevät kaupittelemaan sitä.

Pian kolmikko solmii rahakkaan diilin liikemies Bert Hansonin (Christoph Waltz) kanssa. Ja melkein yhtä pian nämä vastaleivotut toimitusjohtajat tulevat huijatuiksi. Onneksi tai epäonneksi poikia symppaa nuorempi Hanson, Rex (Chris Pine), jolla on jotakin kynittävää isäpappansa kanssa.

Juonen purkautuessa purkautuu myös elokuvan vähäinenkin ajatus, joka taitaa liittyä yksityisyrittämiseen ja sen vaaroihin jotenkin. Vaikea sanoa, kun Sean Andersin käsikirjoitus ja ohjaus liikkuvat vain toiminnasta naljailuun, naljailusta alapään asioihin ja siitä takaisin toimintaan.

En tarkoita tätä pahalla. Anders saattaa olla ihan eteväkin tekijä. Eihän sitä voi tietää, millaisen pomon käskyjä hän itse joutuu noudattamaan.

Hannu Poutiainen