Kreivitär

Julie Delpylle ei riitä, että hän on arvostettu näyttelijätär. Hän myös ohjaa, käsikirjoittaa ja säveltää elokuviensa musiikin. Varsinainen monilahjakkuus siis.

Delpy ei myöskään pelkää haasteita. Tarvitaan melkoista rohkeutta tarttua unkarilaisen kreivittären Erzsebet Báthoryn (1560-1614) elämäkertaan. Tämä kaunis ja kauneuttaan palvova nainen tunnetaan myös nimillä Countess Dracula tai Verikreivitär. Hän on yksi historiamme pahimpia sarjamurhaajia, joka riisti arviolta 600 nuoren tytön hengen.

Julia Delpy luo henkilökuvansa moneen kerrokseen; traaginen lapsuus ja kieroonkasvanut sadistinen luonne toimivat ilmeisenä katalysaattorina maailmassa, jota hallitsevat miehet julmasti ja alistaen. Valtaapitävät ovat korruption vankeja, aatelisto ja papisto juonittelee.

Mikä on valtaa ja arvostusta tavoittelevan hyvin koulutetun ja sivistyneen naisen paikka tällaisessa yhteiskunnassa? Kauneudellakin voi hallita, mutta mitä sitten kun vuodet vierivät ja ikä uurtaa omat jälkensä kasvoihin?

Jossain kieroutuneen sisikuntansa syövereissä kreivitär uskoo, että juuri tapetun neitsyeen veri pitää hänen ihonsa ikuisesti nuorena. Palveluskuntaansa hyväksi käyttäen vaihtaa kreivitär kylpyvetensä vereen.

Huonostihan siinä kuitenkin kävi; iho ei pysynyt kovin nuorena ja ruumiit alkoivat haista. Kreivitär muurattiin loppuelämäkseen pieneen huoneeseen, jonne ei pahemmin aurinko paistanut. Palvelijat teloitettiin välittömästi. Herrat nauroivat.

Julie Delpyn käsikirjoittama ja ohjaama elokuva ei mässäile kauheuksilla, tuskin edes näyttää niitä. Se kuvaa kreivitärtä viileästi, perustelee tämän sielunmaisemaa traagisella rakkaudella, näyttää miehisen maailman irvokkaan valtapelin ja juonittelun. Nainenhan on psykopaatti, mutta kukaan ei uskalla tätä hänelle sanoa, ennen kuin on liian myöhäistä.

Historiallisena tarinana Kreivitär on kiinnostavan mystinen, ja epookkidraamana se on näyttävän näköinen. Valitettavasti Delpy ei malta tiivistää liiallisen puheliasta käsikirjoitustaan ja jälki on monin paikoin pystyynkuollutta myös näyttelijäntyöltään ja kerronnaltaan. Ehkä Delpyllä ei ole ollut aikaa ohjata näyttelijöitään kun on pitänyt keskittyä niin moneen, kuten pääroolinkin näyttelemiseen. Ihailtavan hyvin hän roolinsa kuitenkin taitaa. William Hurt hoitaa oman tonttinsa karismallaan, mutta Kunniattomista paskiaisistakin tuttu Daniel Bruhl on pihalla kuin lumiukko.

Kreivitär jättää jälkeensä monia kysymyksiä, kuten oliko kreivitär olosuhteiden ja miehisen maailman uhri? Jokainen voi itse päätellä? Karu on kuitenkin kauneuden loppu.

Olli-Matti Oinonen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.