Kunniattomat paskiaiset

Kunniattomat paskiaset on Quentin Tarantinon uusin aluevaltaus elokuvassa, toisen maailmansodan päiviin sijoittuva viisiosainen spektaakkeli, jossa Tarantinon paikoin uskomaton omaperäisyys on jälleen valttia.

Elokuvassa on monta keskenään risteytyvää tarinaa. Yhdessä niistä Brad Pittin tulkitsema upseeri Aldo Raine johtaa juutalaissotilaiden joukkoa Ranskassa tehtävänään natsien eliminoiminen. Sotataktiikka on peräisin apassi-intiaaneilta ja liittyy uhrien skalpeeraukseen.

Samaan aikaan saksalainen eversti Hans Landa (Christoph Waltz) puolestaan jahtaa juutalaisia Ranskan maaseudulla. Tähän liittyy elokuvan fantastinen aloitusjakso, jossa Tarantino näyttää ihailunsa Sergio Leonen spagettiwesterneitä kohtaan. Für Elisen sävelet sekoittuvat Ennio Morriconen kohtalokkaaseen musiikkiin, kun Landa miehineen lähestyy ranskalaisen farmarin (Dennis Menochet) kotitilaa. Seuraa pitkä keskustelu, jonka toteutuksessa on paikoin maagista jännitettä, kun kamera kesken jakson putoaa alas ja näyttää lattian alla piileskelevän juutalaisperheen.

Tällaisten yksittäisten kohtausjaksojen toteuttajana Tarantino on Kunniattomat paskiaiset -elokuvassa parhaimmillaan. Kolmas tarinaosuus liittyy Landan käsistä pakenevaan Shosanna Dreyfusiin (Mélanie Laurent), jonka tapaamme vuosia myöhemmin Pariisissa pyörittämässä elokuvateatteria.

Natsit päättävät järjestää hänen teatterissaan juhlanäytännön Joseph Goebbelsin (Sylvester Groth) tuottaman sotaspektaakkelin kunniaksi ja paikalle on tulossa myös Führer (Martin Wuttke). Englantilaiset pistävät lusikkansa soppaan yhdessä saksalaisen näyttelijättären Bridget von Hammersmarkin (Diane Kruger) kanssa.

Näistä ulottuvuuksista kokoaa Tarantino tyylillisesti moni-ilmeisen, paikoin myös hykerryttävän hauskan sotafarssinsa, joka on ohjaajalle tyypilliseen tapaan täynnä elokuvallisia viittauksia.

Näyttelijätöissä on ulottuvuutta moneen suuntaan, mutta varsinaisesti shown varastaa itävaltalainen, maansa ulkopuolella lähes tuntematon Christoph Waltz, jonka tulkinta saksalaisupseeri Landasta liikkuu puhtaan nautinnon ja paikoin lähes hysterian tasoilla. Tällaista tulkinnallista charmia tapaa nykyelokuvassa todella harvoin.

Muutenkin dialogi on kiehtovaa ja koko teos täynnä Tarantinon villiä mielikuvitusta.

JARMO VALKOLA

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.