Kuudes kerta

Arvio: 3/5 tähteä

Maarit Lallin ohjaus Kuudes kerta käsittelee suomalaisessa elokuvassa varsin hajanaiseksi jäänyttä aihepiiriä, seksuaalisen vapauden omaehtoista etsintää.

Samalla sivutaan monia muita teemoja, kuten elämän arvojen ja tunteiden maailmaa sekä eettisiä ja moraalisia valintoja.

Helsinki toimii elokuvan keskeisenä miljöönä. Annika (Pihla Viitala) on yksityisetsivä, joka jäljittää toisiaan pettäviä aviopuolisoita. Ricky (Antti Luusuaniemi) on kiinteistönvälittäjä, joka hakee irtosuhteita lähes pakkomielteisesti. He kohtaavat hetkellisen intohimon merkeissä. Molemmilla on taustalle jäävät perheet.

Kuudes kerta käsittelee pettämisen ulottuvuuksia ja ”rakkautta vailla tunteita”. Satunnaiset kohtaamiset ja niihin liittyvät seksiaktit määrittävät päähenkilöiden elämää. Kumpikin pyrkii toteuttamaan itseään lähinnä yksilöllisten ratkaisujen kautta.

Näiden visioiden tulkkina elokuva puolustaa paikkaansa vain osittain. Asetelman linjaukset ovat sinänsä hallinnassa ja elokuvan vaikuttavuus kasvaa kerronnan edetessä. Lalli keskittyy päähenkilöihinsä kuitenkin sellaisella intensiteetillä, että muut henkilökuvat jäävät irrallisiksi.

Kuudes kerta on tapainkuvaus, jossa on halua ja pyrkimystä nykypäivän arvojen ja ristiriitojen läpivalaisuun. Tässä onnistutaan vain puolittain, sillä pinnallisilta vaikuttavat elämäntilanteet hallitsevat ohjausta.

Toteutuksessa on paikoin tyyliä ja teos on näyttelijävalinnoiltaan toimiva. Tarinan lanka on kuitenkin erityisen ohut.

Elokuvan ansioita ovat tila- ja kuvaratkaisut, jotka ovat onnistuneempia kuin varsinainen ihmissuhdekuvaus. Näyttelijöistä Pihla Viitala on eniten esillä ja usein lähikuvassa. Hän on keskeisempi kokija kuin Antti Luusuaniemen Ricky, joka jää motiiveiltaan epäselväksi.

Luusuaniemen tulkinta on silti rauhallinen. Ricky ei osaa tehdä ratkaisuja, vaan pyrkii lähinnä suojaamaan itseään hankalissa tilanteissa. Hän on aikamme Auervaara, jolle viettelyn ensiaskeleet otetaan jo asuntoesittelyissä. Nämä kohtaukset kuuluvat elokuvan oudoimpiin. Viitalan tulkinnassa on hallitumman läsnäolon tuntua.

Hengeltään Kuudes kerta on tämän ajan elokuva, joka heijastaa nykypäivää monien teemojensa ja tyylinsä kautta. Musiikki rytmittää tapahtumia, ja teoksessa on paikoin samaa suorasukaisuutta kuin Jörn Donnerin (Täällä alkaa seikkailu, Mustaa valkoisella) seksuaaliviritteisissä 1960-luvun elokuvissa. Niiden kiinnostavuuteen ei kuitenkaan ylletä.

Uusimmat

Elokuvat

Budapestin auringonlasku

They Shall Not Grow Old

UglyDolls

Arvio: Isabelle Huppert revittelee hyytävästi Greta-trillerissä

Arvio: Tanskalainen Happy Ending nousee vuosikymmenen rakkauselokuvien kärkikaartiin

Vili ja monsteriplaneetta

Arvio: Dome Karukosken Tolkien-ohjauksessa on niin satua, sotaa, rakkautta kuin syvää ystävyyttäkin

Arvio: Max Minghellan esikoisohjaus Teen Spirit toistaa kaavamaisuuksia

Elokuva-arvio: Avengers: Endgame on megalomaaninen seikkailu Marvelinkin mittapuilla

Elokuva-arvio: Red Joan

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.