Late Lammas

Brittiläisen Aardman-animaatiostudion Late Lammas nähtiin ensi kerran sivuosassa Nick Parkin Wallace ja Gromit -elokuvassa Läheltä piti (1995). Sen jälkeen Late sai oman tv-sarjan, jota esitettiin Ylellä seitsemän minuutin jaksoina vuodesta 2007 alkaen. Sarja on vuosien aikana myyty 170 maahan.

Koska kyse on stop-motion-animaatiosta, sen tekeminen on hidasta puuhaa. Viikon aikana syntyy hyvässä lykyssä kaksi minuuttia valmista kamaa. Tämä takaa sen, että Aardman-yhtiön piirretyt eivät ole Hollywoodista tuttua maanista häsläystä vaan tarkkaan mietittyä slapstickiä, josta huokuu inhimillisyys ja rakkaus animaatiota kohtaan.

Late Lammas poikkeaa valtavirrasta sikälikin, että siinä ei ole lainkaan dialogia. Pienempienkin lasten on helppo seurata tarinaa.

Viime aikoina monissa animaatioissa eläimet ovat eksyneet kaupunkiin ja nipin napin selvinneet modernin elämän pyörteistä. Näin käy myös Latelle ja hänen jengilleen.

Ensin ollaan Sammalperän maatilalla, jossa Laten katras elää arkeaan likinäköisen Maajussin ja Vuhku Vahtikoiran kaitsemana. Late alkaa haaveilla vapaapäivästä ja haave toteutuu yllättävällä tavalla.

Käsikirjoittaja-ohjaajat Mark Burton ja Richard Starzak rakentavat kommelluksia eleillä, ilmeillä ja oudoilla äännähdyksillä, charmantin suurkaupungin koomisessa vilskeessä. Lampaat koheltavat ravintoloissa ja puolitajuton Maajussi löytää itsestään uuden puolen hiussalongissa.

Kaupunki on sekoitus Lontoota ja Bristolia, jossa myös Aardmanin studio sijaitsee. Satiiri on aikuiskatsojan näkökulmasta kilttiä. Tarina on sarja kömmähdyksiä ja hahmojen persoonallisuudet voisivat olla erikoisempia ja yllättävämpiäkin. Yksityiskohtien paljous ja ilmeiden elävyys ovat silti ihastuttavan tarkkaa laatutyötä.

Jarno Lindemark