Luihin ja ytimiin

Stephanie (Marion Cotillard) on itsenäinen kaunis nainen, joka kouluttaa valaita kuin delfiineitä konsanaan.

Tapaturmainen onnettomuus, ja hän huomaa olevansa itse vedessä, vajoamassa pohjalle, mutta missä ovat hänen jalkansa?

Polvesta alaspäin on vain veriset tyngät.

Ali (Matthias Schoenaerts) on vaimoltaan saanut lähtöpassit ja majailee viisivuotiaan poikansa kanssa sisarensa alivuokralaisena. Alin elämä kulkee laitapuolen rajalla. Yökerhon ovivahtina ja teollisuusvartijana saa muutaman kolikon ja laittomista thaiboxing-matseista vähän enemmän.

Poikakin on pakollinen riesa, jonka isä unohtaa välillä hakea koulusta tai unohtaa kokonaan kun on muuta panohommaa. Elämästä ei osata ottaa vastuuta.

Jalattoman Stephanien elämänhalu ja ilo murskautuvat jalkojen myötä, samalla menee työpaikka, mutta sattuma tuo Alin hänen tielleen. Auvoista onnea se ei ole, satunnaista seksiä, pientä huolenpitoa, ei sen ihmeempää.

Stephanie haluaisi enemmän, mutta Ali ei osaa eikä halua sitoutua. Stephanie on ristiriitojen täyttämä ihminen, samoin Ali. Apua olisi tarjolla, mutta tarttuminen siihen on tuskaisaa nuorallatanssia ja nöyryytyksen alennustilaa, johon olisi helpompi ehkä hukkua?

Ohjaaja Jacques Audiard sykähdytti viimeksi armottoman väkivaltaisella Profeetta-elokuvallaan. Nyt hän tekee sen karhean tinkimättömällä melodraamalla.

Kanadalaisen Craig Davidsonin novelleihin perustuvassa Luihin ja ytimiin -elokuvassa ohjaaja Audiard karsii kaiken turhan. Ei romantiikkaa, ei huumoria, ei alleviivaavaa sentimentaalisuutta, ainoastaan elämää, joka vähitellen rakentuu karheana näiden kahden ihmisen välille.

Jälleen kerran tarvitaan vielä se suurempi voima tai sattuma, joka potkaisee ihmisen tajuamaan elämisen arvon, rakkauden ja huolenpidon kohteen. Elokuvan koskettava finaali on kerrassaan pysäyttävää katsottavaa.

Se kertoo jotain Jacques Audiardin taituruudesta, siitä, miten hän käsittelee näkemyksellisesti tarinaansa ja jysäyttää sen lopussa täysin arvaamatta aivan uudelle tasolle.

Ohjaajalla on käytössään lumovoimainen Marion Cotillard, karismaattisen taitava valkokankaan vangitsija, uuden ajan Catherine Deneuve.

Marion Cotillardin näyttelijäntyössä on jotain maagisen salaperäistä ja kätkettyä hienoutta, joka tekee hänestä yhden kiinnostavimmista naisnäyttelijöistä tällä hetkellä. Hyvän vastuksen hänelle antaa belgialainen, Matthias Schoenaerts, josta voidaan pian odottaa seuraavaa elokuvan kansainvälistä supertähteä.

Luihin ja ytimiin on hieno elokuva, joka omalla elämänmakuisella karheudellaan ja ankaruudellaan puhuttelee vielä kauan katsomiskokemuksen jälkeen.