Mission: Impossible – Rogue Nation

Mikä on tehtävistä mahdottomin? Tiskaaminen heti ruokailun jälkeen? Kolmannen asteen yhtälön ratkaiseminen ilman pannullista kahvia? Maailman pelastaminen?

Ehkä. Tai sitten tähän asti parhaan Mission: Impossiblen tekeminen. Tehtävää voi helposti kutsua mahdottomaksi.

Ensimmäisen kerran Ethan Hunt seikkaili valkokankaalla vuonna 1996. Sen jälkeen taso on aaltoillut, ja vuonna 2011 aalto oli huipussaan. Brad Birdin Ghost Protocol oli huikea yllätys.

Yllätys ei ollut yksinomaan siinä, että ruotsalainen Michael Nyqvist nähtiin naamioituneena Samuli Edelmanniksi. Kyseessä oli oikea action-timantti. Tai paremminkin timanttikoristeinen kruunu. Jokainen toimintajakso oli viimeiseen asti hiottu ja itsenäinen kokonaisuus.

Ovelan juonen lisäksi sideaineena käytettiin brittinäyttelijä Simon Peggiä, joka toi mukaan hyväntahtoista huumoria ja oivallista henkilökemiaa.

Christopher McQuarrie panee tästä vielä paremmaksi. Juoni on ovelampi, huumorihöyste vielä maukkaampaa ja kemialliset sidokset tiukempia.

Pahuuden vyyhtikin on kiperämpi kuin ennen. Rikollisjärjestö Syndikaattia jahdatessaan Hunt kohtaa hyisen Solomon Lanen (Sean Harris) sekä takkiaan tiuhasti kääntävän Ilsa Faustin (ruotsalaissyntyinen Rebecca Ferguson).

Lane on sarjan pahiksista tähän asti uhkaavin. Ferguson taas saa hoidettavakseen toistaiseksi vakuuttavimman naisroolin. Ainoa huvittava asia Ilsa Faustissa on hänen nimensä, ja sekin vain ensimmäiset kymmenen sekuntia.

Elokuva on kuitenkin ensi sijassa Tom Cruisen juhlaa. Onneksi hän on syntynyt väärään aikaan ja väärään maahan. Speden speleihin osallistuessaan Kruussin Tomppa olisi ollut ylivertainen ja vastaansanomaton voittaja. Sitä eivät tavalliset kuolevaiset olisi kestäneet.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.