Money Monster

Tasan ei käy onnen lahjat. Ja siitäpä poru syntyy. Vaan ei kai kenellekään tule yllätyksenä, että globaali pörssikeinottelu on likaista puuhaa?

Jodie Fosterin ohjaama Money Monster on tv-studioon sijoittuva panttivankidraama, edesmenneen Sidney Lumetin hengessä. Siinä on yritystä samanlaiseksi mediasatiiriksi kuin Lumet’n ohjaama Kasvot kuvaruudussa (1976). Tuoreemmista elokuvista mieleen tulee vaikkapa The Big Short (2015), joka kuvaa lainakeinottelijoiden kyynisyyttä.

Money Monsterin pääosaa esittää George Clooney. Clooneyn rennossa seurassa on vaikea uskoa, että mitään pahaa tapahtuu. Sitten pitäisi vielä pelätä, että hänet ammutaan. Vaaran tunne on olematon.

Clooney esittää tv-show’n juontajaa Lee Gatesia, joka jakaa sijoitusvinkkejä suorissa lähetyksissään. Julia Roberts näyttelee ohjelman tuottajaa.

Uutisista ja politiikasta on tullut viihdettä, ja kun kukaan ei kysy faktojen perään, helppoheikit astuvat peliin. Donald Trump tulee etsimättä mieleen.

Kun maailmanmenoon pettynyt nuori duunari (Jack O’Connell) valtaa studion, Gates joutuu tilille teoistaan. Duunari on menettänyt rahansa seuratessaan Gatesin vinkkejä ja haluaa paljastaa maailmalle pörssipelurien ahneuden ja median syöttämät valheet.

Pian koko maailma seuraakin lähetystä innoissaan. Yleisö on heti valmis myötäelämään katkeroituneen jokamiehen raivoa. Toisin kirjoitettuna ja ohjattuna se voisi olla satiiria. Näin latteasti toteutettuna se on herttaista satuilua.

Tarinan toivonpilkahdukset ovat hetkissä, jolloin huiputtaja ja huiputettu kohtaavat epäonnistumisensa. Henkilödraamassa on hetkittäin itua ja tunnetta.

Finaali paisuu perustrillerin mahtipontisuuteen. Yhteinen vihollinenkin löytyy sormia napsauttamalla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.