Moonlight

Arvio: 5/5 tähteä.

Aina silloin tällöin tulee esiin elokuvia (esim. Beasts of the Southern Wild), jossa yksinkertainen kasvutarina ohjataan hallitulla näkemyksellä ja hyvin intiimillä kerronnalla radalle, joka kasvattaa siitä pakahduttavan, suorastaan elämää suuremman katsomiskokemuksen. Tällainen on Moonlight, alkavan vuoden suuri yllättäjä. Se on elokuva, joka koskettaa ja jättää katsojaansa syvän muistijäljen.

Pienellä budjetilla tehty Moonlight on muodostunut maailmanlaajuiseksi menestykseksi, ja tämän kuun lopussa jaettavista Oscar-palkinnoista se kilpailee kahdeksalla ehdokkuudella.

Kovin paljon en elokuvasta ja sen juonesta halua paljastaa. Se kuljettaa katsojaansa kuin elämä itsessään tarjoten mahdollisuuksia ja yllätyksiä monimerkityksellisellä tavalla.

Pieni, mustaihoinen Chiron (Alex R. Hibb) on koulukiusattu. Poikaa haukutaan hintiksi, vaikka hän ei edes tunne koko sanaa. Hän pakenee kiusaajiaan autiotaloon jossain Miamin lähiössä. Huumeruiskuja lojuu lattialla, mutta se on hänelle jo kovin tuttua, koska hänen yksinhuoltajaäitinsäkin (Naomie Harris) on narkkari ja crack-huora. Elämä on lohdutonta.

Paikallinen huumekauppias Juan (Mahershala Ali) löytää Chironin ja vie hänet kotiinsa, jossa Teresa-vaimo (Janelle Monae) laittaa nälkäiselle, mutta hiljaiselle pikkumiehelle ruokaa. Chiron tuntee ilmeisesti ensimmäistä kertaa elämässään jonkinlaista lämpöä, välittämistä ja huolenpitoa. Niinpä hän palaa koulusta mielummin Juanin ja Teresan kuin huumehuuruissa pyörivän äidin luo.

Koulussa Chironilla on vain yksi ystävä, 9-vuotias Kevin, jolla tulee olemaan Chironin tunne-elämälle suurempi merkitys kuin arvata saattaa.

Moonlight on hyvin vahva sukulaisteos Richard Linklaterin ohjaamalle Boyhood-elokuvalle (2014). Siinäkin kyseessä oli nuoren pojan kasvutarina, varttuminen lapsuudesta nuoreen aikuisuuteen. Boyhood kuvattiin 12 vuodessa ja pääosan esittäjä Ellar Coltrane vanheni oikeasti. Moonlight kuvattiin 25 päivässä, ja tehtävä on jaettu kolmelle näyttelijälle. Yksi näyttelee lapsuuden, toinen nuoruuden, kolmas aikuisen osan.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Barry Jenkins osoittaa esikoiselokuvallaan olevansa jo melkoinen taituri. Chironin kolme eri näyttelijää sulautuvat kuin yhdeksi, ja kasvutarinasta muodostuu äärettömän kaunis ja koskettava tarina rakastamisen vaikeudesta ja oikean minän löytämisestä.

Ohjaaja osaa taitavasti vangita katsojansa Chironin matkaan. Välillä jopa tuntuu, että katsoja on osa Chironin elämää, jossa maailmaa ja sen yksinäisyyttä katsotaan hänen silmillään. Kameralla on oma merkityksellinen luonteensa.

Hienot näyttelijät tekevät äärettömän tarkkaa ja herkkäviritteistä työtä, jossa on sielukkuutta ja suurta sydäntä. Moonlight on taatusti yksi vuoden 2017 parhaimpia elokuvia.

Olli-Matti Oinonen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.