My blueberry nights

Pakahduttavan kauniita ja persoonallisia rakkauselokuvia (In the Mood for Love, 2046, Happy Together) ohjannut Wong Kar-Wai on ohjannut ensimmäisen englanninkielisen elokuvansa My Blueberry Nights. Rakkaudessaan pettynyt Elisabeth (Norah Jones) etsii itseään, parantaa sydäntään ja kohtaa elämän ruhjomia kohtalotovereita matkallaan New Yorkista Memphisin kautta Las Vegasiin ja takaisin.

Viipyilevä ja hidastempoinen kerronta, valojen ja varjojen visuaalinen kiehtovuus sekä Ry Cooderin juurekas musiikkiscore vangitsevat katsojan välittömästi unenomaiselle matkalle, jonka takaa löytyy elämän monimerkityksellisyys ja sattumanvaraisuus. My Blueberry Nights vaatii katsojalta keskittymiskykyä, vireää mielentilaa. Verkkainen dialogi ja paikoin lähes pysähdyksissä oleva tunnelma saattaa muuten koetella sietokykyä ja elokuva jää silkaksi arvoitukseksi.

Symbolisella matkallaan läpi Amerikan Elisabeth rakentaa itsensä uudelleen ja on valmis avaamaan sielunsa ovet uudelle rakkaudelle, jota hän on tavallaan koko matkansa ajan paennut. Yökahvilan pitäjä (Jude Law) on astunut hänen elämäänsä sattumalta ja sattuman varaan ovat myöskin muut Elisabethin kohtaamat henkilöt elämänsä rakentaneet.

Laulajana tunnettu Norah Jones tekee kelpo työn elämälleen suuntaa etsivänä Elisabethina. Tietynlainen arkuus ja epävarmuus näyttelijänä tuo Elisabethin rooliin väreilevää jännitettä ja herkkyyttä. Jude Law yökahvilanpitäjänä, Natalie Portman uhkapelurina, Rachel Weisz ja David Strathairn tuskaisaa avioeroa läpikäyvänä parina ovat kaikki äärettömän hienoja ja sisäistettyjä roolitöitä.

My Blueberry Nights on kiehtova elokuva, joka jää katsojansa alitajuntaan nakertamaan. Wong Kar-Wain näkemyksessä on jotain samankaltaisuutta ranskalaisen uuden aallon elokuvan ja film noirin kanssa. Tekijänä ohjaaja on yhä edelleen virkistävän persoonallinen, oman tiensä kulkija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.