Neruda

Arvio: 4/5 tähteä.

Vuonna 1948 Chilessä kuohui. Hallitus käänsi yllättäen kelkkansa ja maassa asuvat kommunistit joutuivat ajojahdin kohteeksi. Jos otsassa oli kommunistin leima, ei vainolta säästynyt kukaan, oli kyseessä sitten julkisuuden henkilö tai tavallinen kansalainen.

Tämän kaiken sai tuta myös rakastettu runoilija ja kommunistisen puolueen senaattori Pablo Neruda.

Kovassa nosteessa oleva chileläisohjaaja Pablo Larraín on työstänyt Nobel-palkitun Nerudan (1904–1973) kahden vuoden pakomatkasta fiktiivisen, itseironisen ja satiirisen aikuissadun. Tyylilaji voisi olla moderni takaa-ajowestern, tai riisutumpi ja arkipäiväisempi muoto Apocalypse Now -elokuvasta.

Luis Gneccon esittämä Neruda on yhteiskunnan silmissä paha mies, joka täytyy tappaa tai vangita hinnalla millä hyvänsä. Jahtaajaksi ilmoittautuu virkaintoinen komisario Peluchonneau (Gael Garcia Bernal), joka johtaa operaatiota kuin Egyptin valloitusta konsanaan.

Komisario huomaa olevansa jatkuvasti hieman myöhässä kohteestaan, sillä Nerudalla on Chilessä avuliaita ystäviä.

Neruda näyttäytyy kansan silmissä teräväkielisenä runoilijana, joka on selkeästi perso naiskauneudelle. Naiset jostain syystä rakastavat tätä lihavaa, hieman omahyväistä herraa, joka puhkeaa runonlausuntaan ravintoloissa tai muissa julkisissa tiloissa palvovan yleisön keskellä.

Vapaa-aikanaan Don Pablo irstailee mielellään myös bordelleissa, ja vaimon osaa kantava muusakin sen hyväksyy.

Elokuvan Neruda pitää itseään maailman merkityksellisempänä kommunistina, joka haluaisi, että Chileä hallittaisiin neuvostodemokratian säännöin: ”En pelkää fasisteja, sillä minusta on tuleva jätti kansan silmissä.”

Käytännöllä ja sanoilla on kuitenkin melkoinen ristiriita fasistisen hallinnon kuohuttamassa maassa.

Ohjaaja Pablo Larraín vie visiotaan westernin ohella film noir -tyyppiseen Raymond Chandler -parodiaan. Komisarion kertojanääni kulkee mukana kuin Philip Marlowella konsanaan. Välillä irtaudutaan todellisuudesta, kun ääni muistuttaa, että ”minut on kirjoitettu sivuhenkilöksi, joka katoaa ja unohtuu tässä elokuvassa”.

Autoilut tehdään tarkoituksella vanhaan malliin eli taustaprojisointia käyttäen. Elokuvan värimaailma kylpee tyylikkäästi tummissa sävyissä ja kerronta on verkkaista mutta virkistävän erilaista. Neruda on hyvin täyteläinen elokuva. Siinä on makua kuin laadukkaassa chileläisessä viinissä.

Hienot näyttelijät tuntuvat nauttivan jokaisesta hetkestä. Luis Gnecco Nerudana on ulkonäköään myöten esikuvansa näköinen ja oloinen. Hilpeästi kotimaamme Kari Ketosta muistuttava Gael Garcia Bernal näyttelee kiehtovan komisarion roolin olemalla samalla aikaa hyvin vaarallinen ja hyvin koominen.

Olli-Matti Oinonen