Paperboy

Pete Dexterin Paperboy-kirjaan perustuva elokuva on ristiriitaisin katsomiskokemus aikoihin. Pedro Almodovar suunnitteli teoksen filmaamista pitkään, mutta sitten Lee Daniels nappasi projektin itselleen. Jälkiviisaasti voin sanoa, että Almodovar olisi taatusti ollut paremmin kotonaan tukahdutetun homo-heteroseksuaalisuuden, kiiman ja rikoksen maailmassa kuin Lee Daniels, joka rämpii rämeellään täysin vailla päämäärää.

Floridaan ja sen rämeisille suoalueille sijoittuvassa elokuvassa on jatkuva painostava helle. Se kuvaa rakkautta janoavien, himossaan kiemurtelevien ihmisten tunteiden tilaa.

Nicole Kidman on Charlotte Bless, eräänlainen Mathilda Wreden Amerikan-täti, jonka elämäntehtävä on olla kirjeenvaihdossa vaarallisten vankien kanssa. Vaikka sukunimi viittaa siunattuun, Bless on täysi narttu.

Koukkuun on tarttunut kuolemaantuomiota odottava Hillary Van Wetter (John Cusack), jonka syyttömyyttä yrittää todistaa toimittaja Ward Jansen (Matthew McConaughey). Apunaan hänellä on pikkuveljensä Jack (Zac Efron) ja värillinen kynäniekka Yardley Acheman (David Oyelo). Viritys näiden ihmisten välillä on hyvin omituinen, ja onhan kaapista lopulta ulos tultava vaikka verissä päin ja takapuoli ruvella.

Paperboy on herättänyt kohua parilla kohtauksellaan. Kidmanin ja Cusackin masturbaatio jäänee elokuvahistoriaan vähän samoin kuin Sharon Stonen vilautus Basic Instinctissä. Efronin meduusan poltteita hoidetaan Nicolen pissalla. Näillä kohtauksilla on vain shokkiarvonsa, sillä niin irrallisilta ne tuntuvat.

Ohjaajan ja käsikirjoituksen päämäärättömyydestä huolimatta näyttelijät tekevät huimaa työtä. Cusack on erityisen mieleenjäävä pahis, ja Kidmankin osaa olla erikoisen homssuinen!

Esitetään Kuvakukossa 18.1.–13.2., K-16.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.