Raja 1918

Lauri Törhösen ohjaama Raja 1918 lähtee liikkeelle itsenäisyytemme alkutahdeista vuonna 1917, luo lyhyen ja intensiivisen katsauksen punaisten ja valkoisten joukkojen sisällissotaan ja sen jälkeen keskittyy varsinaisen aiheeseensa eli vuoden 1918 tapahtumien kuvaukseen. Keskeisenä henkilönä on Martin Bahnen tulkitsema Carl von Munck, nuori upseeri, joka lähetetään valkoisten joukkojen voiton jälkeen itse Mannerheimin käskystä Suomen itärajalle.

Hänelle annetaan tehtäväksi rauhoittaa levoton rajaseutu ja luoda lähellä Pietaria olevan pienen jokialueen kohdalle uskottava raja-asema. Paikassa ihmiset ovat jo pitkään tottuneet ylittämään alueen ilman minkäänlaisia muodollisuuksia tai virallisia papereita. Nyt von Munck muuttaa kaiken, asettaa jokea ylittävälle sillalle joukot ja vaatii rajan ylittämiseen tarvittavat muodollisuudet. Samalla Venäjän sisäinen tilanne lähenee kaaosta. Nämä seikat aiheuttavat runsaasti paineita rajalla.

Tätä historiallista taustaa vasten Törhösen elokuvassa asettuvat enemmälti henkilökohtaiset tasot. Von Munck saa kirjurikseen paikallisen opettajan Maaria Linnun (Minna Haapkylä), idealistisen unelmoijan, joka piilottaa kotonaan poikaystäväänsä, vakavasti haavoittunutta punaisten päällikköä Heikki Kiljusta (Tommi Korpela). Lisäksi von Munck ystävystyy rajaseudun venäläisen komentajan (Leonid Mozgovoy) kanssa.

Aleksi Bardyn ja Lauri Törhösen käsikirjoittamassa ja Jörn Donnerin ideoimassa elokuvassa on aineksia vähän joka suuntaan. Törhösen ohjauksessa pyritään dokumentaarisen otteen myötä luomaan laajempaa tulkinnallista otetta maamme historian olennaisiin vaiheisiin. Nämä tasot ovatkin kiinnostavasti toteutuksessa mukana.

Sen sijaan inhimillisten ongelmien kuvauksessa on ongelmia ja paikoin jäykkyyttä sekä esimerkiksi pääparin suhteen kuvauksessa toivomisen varaa. Replikointi on kankeaa ja henkilöohjaukseen on jäänyt puutteita, jotka selvästi rasittavat kokonaisuutta. Raja 1918 on syöksähtelevää dramatiikkaa sisällään pitävä teos, joka näin toteutettuna on ulkoisesti paikoin vaikuttavia hetkiä tarjoava, mutta kokonaisvaikutukseltaan kuitenkin keskeneräiseksi jäävä draama.

Kamera elää erityisesti Haapkylän olemusta kuvatessaan ja taitavana näyttelijänä Minna Haapkylä saa rooliinsa pitävää otetta. Myös joidenkin sivuosien tulkkien kuten Hannu-Pekka Björkmanin ote kokonaisuuteen on kannustava. Sen sijaan toisissa sivurooleissa nähdään puolinaisempaa jälkeä, ja Martin Bahnen päärooli jää kovasta yrittämisestä huolimatta vaille suurempaa vaikuttavuutta.

JARMO VALKOLA

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.