SISKO TAHTOISIN JÄÄDÄ

Viisitoistavuotias Emilia (Ada Kukkonen) kyllästyy kiltin tytön imagoonsa, kun huomaa, miten jännittävää elämää vuotta vanhempi anarkistinen Siiri (Sara Melleri) elää.

Marja Pyykön esikoiselokuva Sisko tahtoisin jäädä sukeltaa nuorten todellisuuteen ennakkoluulottomasti.

Nuorisoelokuva on tervetullut, sillä vakavampia ongelmia tutkailleen Sairaan kauniin maailman (1997) jälkeen teinielokuvia ei ole tehty monta.

Elokuva on sähäkkä, sujuvasti ohjattu ja erinomaisesti näytelty, mutta sisällöllisesti yllätyksetön. Käsikirjoitus luottaa liikaa teinigenren kaavamaisuuksiin, minkä vuoksi tarina ei jää mieleen kovin omaleimaisena.

Kiihkeä ystävyys Yhdeksännen luokan alkaessa Emilia tutustuu Siiriin. Emilian aika on mennyt tunnolliseen suorittamiseen niin kotona kuin koulussa. Rohkean, vaarallisen ja vapaan oloinen Siiri antaa lupauksen jostain muusta.

Siirin kanssa kaikki tuntuu mahdolliselta. Kiihkeässä ystävyyssuhteessa on alusta alkaen epäterveitä piirteitä, mutta jännittävän elämän makuun päässyt Emilia päättää olla välittämättä. Aluksi.

Emilian kapina on ensin haistattelua ja muuta tavanomaista kohellusta, mutta vapauden hurmassa tulee tehtyä pari pahempaakin mokaa. Vanhemmat ja opettajat ovat hämillään Emilian muuttumisesta.

Järjen äänen katoaminen fiksun tytön päästä tuntuu katsojastakin välillä liian totaaliselta.

Pahemman särön kokonaisuuden uskottavuuteen aiheuttaa kuitenkin se, etteivät tytöt joudu vastuuseen teoistaan. Rikokset seurauksineen haihtuvat pois kuin humala.

Yhteiskunnallisen todellisuuden havainnointi jätetään ylipäätään vähemmälle ja huomio on Emilian ja Siirin suhteen dynamiikassa. Se onkin parasta elokuvassa, sillä nuoret heittäytyvät rooleihinsa antaumuksella.

Hyvät näyttelijät Erityisesti Mellerin suoritus on intensiivinen. Hetkittäin sekopäiseltä vaikuttavalla Siirillä on heikot kohtansa, jotka mahdollistavat empatian häntäkin kohtaan.

Kukkonen kykenee tuomaan aluksi niin herttaiseen tyttöön särmää loppua kohden. Käsikirjoituksen kliseet kulminoituvat kuitenkin Emilian hahmossa.

Anna-Leena Uotilan herkästi tulkitsemalla Emilian pikkusiskolla Elsalla on tärkeä rooli.

Pikkusiskon luottamuksen menetys kirpaisee ja pistää miettimään omia ratkaisuja.

Harmi, että kerronnassa on niin monta päälle liimatun oloista juonikuviota. Miksi ei ole uskallusta yllätyksellisempiin ratkaisuihin?

Uutta Täältä tullaan elämää! (1980) Pyykön elokuvasta tuskin tulee, mutta nykynuoret löytävät siitä varmasti samastumisen kohteita.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.