SUCKER PUNCH

Ohjaaja Zack Snyderin läpimurto oli coolin ja campin rajamailla liikkunut historiallinen toimintaelokuva 300. Piti siitä tai ei, selvää oli, että Snyder osaa puhua sujuvasti elokuvaa.

Seuraavaksi ohjaaja tarttui pyhään taideteokseen, Alan Mooren Watchmen-sarjakuvaan. Vaikea aihe suorastaan kerjäsi ongelmia, mutta Snyder hoiti homman onnistumisen puolelle. Uskon vakaasti, että Watchmenin maine vain kasvaa lähivuosina.

Monet odottivat siten innollaSucker Punchia. Lopputulos on aitoa Zack Snyderiä, mutta ohjaajan mestariteos valmistunee vasta myöhemmin.

Sirot tappelijat Sucker Punchin juoni on sangen outo. Tarina on ohjaajan oma, ja hän on ollut myös toinen varsinaisista käsikirjoittajista.

Isäpuolensa seksuaalisesti hyväksikäyttämä Baby Doll (Emily Browning) nousee lopulta vastarintaan traagisin seurauksin. Hänet pistetään vankimielisairaalaan, joka oikeasti on paremminkin sekoitus ilotaloa ja erotiikka-showta.

Baby Doll päättää paeta, vaikka se mahdottomalta vaikuttaakin. Hän saa tuekseen ja avukseen neljä kohtalotoveriaan, kauniita nuoria naisia hekin. Sellainenkin fetissi luultavasti on olemassa, joka ihailee voimakkaita nuoria kaunottaria vähissä vaatteissa hurjissa taisteluissa. Heille Sucker Punch on unelmien täyttymys.

Elokuva korostaa jatkuvasti Baby Dollin siroutta ja nukkemaisuutta. Jopa reaalimaailman miehet ovat vähintään pään verran pidempiä, saati sitten mielikuvitushirviöt.

Action-Narnia Edellä mainitussa juonessa ei vielä ollut mitään ihmeellistä. Elokuvassa on myös toinen taso, joka on silkkaa toiminnantäyteistä tummaa fantasiaa. Kun Baby Doll alkaa tanssia eroottisesti, hän menee mielikuvitusmaailmaan, joka tuo lähinnä mieleen videopelit.

Tuossa maailmassa Baby Doll ystävineen taistelee hurjia vihollisia vastaan eri maisemissa ilman reaalimaailman rajoituksia. Esimerkiksi eräässä pätkässä naisviisikko on ensimmäisessä maailmansodassa, käsittääkseni, mutta sodan tässä versiossa vastustajat ovat zombeja.

Kohtaukset ovat uskomattoman komeita ja vauhdikkaita. Ne ovat myös sananmukaisesti silkkaa silmäkarkkia. Mitään juonellista merkitystä fantasiajaksoilla ei ole. Hieman epäilen, että juoni on ollut ohjaajalle vain tekosyy päästä kokeilemaan, mitä hurjaa nykytekniikalla voi tehdä.

Ehkä Sucker Punch on sittenkin oodi videopeleille. Peliesikuvat ovat nimittäin selvästi nähtävissä. Itse löysin ainakin nämä: Bayonetta, Heavenly Sword, Gears of War, Armored Core, Soul Calibur, Mortal Combat ja Max Payne.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.