Seventh Son

Taru kertoo, että seitsemännen pojan seitsemännellä pojalla on myös seitsemän miehen voimat. Uskomus kiteyttää tilastomatemaattisen perusasian myyttiseen asuun. Saman asian toistuessa toistumistaan siinä voi tapahtua jokin mittavakin muutos.

Seventh Son, vuoden 2007 Mongol-eepoksellaan vakuuttaneen konkariohjaajan Sergei Bodrovin versio Joseph Delaneyn fantasiakirjasta, on omassa lajityypissään jotakin melkein poikkeuksellista – seitsemännen pojan kuudes tai kahdeksas poika, laskutavasta riippuen. Velhoritarin ja oppipojan seikkailu kompastuu alisuorittamiseen ja yliampumiseen.

Häijy noitakuningatar Malkin (Julianne Moore) aikoo tuhota ihmiskunnan. Iäkkään velhoritari Gregoryn (Jeff Bridges) on pantava aikeille piste. Yksin hän ei pärjää. Hän tarvitsee oppipojan, mutta ei ketä tahansa, vaan seitsemännen pojan seitsemännen pojan.

Tom Ward (Ben Barnes) ei ole aivan sitä, mitä Gregory toivoo, mutta aika käy vähiin, joten hieman tomppelilta tuntuvaan kaveriin on nyt vain tyydyttävä.

Elokuvan taisteluosuudet ja efektit ovat varsin tympeitä ja yhdentekeviä. Tuskin Julianne Moorekaan on hahmostaan erityisen ylpeä. Vain Jeff Bridges on muistamisen arvoinen. Viinaanmenevä ja omituisesti örisevä harmaahapsi on yhtä hämärä heppu kuin Bridgesin narkkaripappa Terry Gilliamin aliarvostetussa Tidelandissa.

Bodrovissa tuntuisi silti olevan ainesta vahvankin fantasiaseikkailun ohjaksiin. Tietty utuinen tunnevire säilyy höhläilyjenkin läpi. Kuka tietää, ehkä jälki olisi ollut tehokkaampaa, jos käsikirjoitus ei olisi ollut seitsemännen version seitsemäs versio.

Hannu Poutiainen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.