Täällä Pohjantähden alla

TÄÄLLÄ POHJANTÄHDEN ALLA Star 1, K-13 Muutokset 1800-luvun lopulta lähelle itsenäisyytemme alkupäiviä muodostavat ajanjakson, jota Väinö Linnan vuosina 1959-1962 valmistunut romaanitrilogia Täällä Pohjantähden alla kuvaa. Edvin Laine ohjasi aiheesta kaksi elokuvaa vuosina 1968 ja 1970. Täällä Pohjantähden alla on klassikko alallaan ja on selvää, että uusintaversioon liittyy monia odotuksia.

Timo Koivusalon näkökulmassa seurataan pääosin entistä kerrontatapaa, mutta aiempia sovituksia realistisemmin. Tarinan myötä ollaan 1980-luvun Etelä-Hämeessä, Pentinkulman kylässä, jossa Jussi (Risto Tuorila) saa rovastilta luvan raivata suota ja rakentaa torpan. Paikasta muodostuu Koskela. Myöhemmin torpan elämä laajenee ja Jussille ja Alma-vaimolle (Ritva Jalonen) syntyy esikoispoika Akseli.

Paikkakunnalle saapuu kirkkoherra Salpakari (Hannu-Pekka Björkman), joka jatkaa Jussin vuokrasopimusta, mutta muuttaa sen väliaikaiseksi. Hänen vaimonsa (Jonna Järnefelt) ajaa kansallisen herätyksen asiaa. Halme (Heikki Nousiainen) puhuu vakuuttavasti kansakoulun avajaisissa ja perustaa työväenyhdistyksen.

Toivosta tuskaan Kerronnan taitekohdaksi muodostuu Laurilan (Tomi Salmela) ja hänen perheensä häätö. Tapahtuma on selkeä alku yhteiskunnallisten olosuhteiden kärjistymiselle. Akseli (Ilkka Koivula) saa kokea ajan epävarmuuden ja tulevan kumouksen hetket, kun ristiriidat johtavat aina kansalaissotaan saakka. Sitä ennen hän menee naimisiin Elinan (Vera Kiiskinen) kanssa.

Linnan kansallisen murroksen henkeä ainutlaatuisella tavalla valaiseva teksti on tukijalka, johon Koivusalon elokuva perustuu. Alkuosa on toivoa täynnä olevaa tulevaisuuden uskon kuvausta, joka vaihtuu julman todellisuuden läpivalaisuksi. Kohtaukset seuraavat toisiaan jatkuvalla syötöllä. Samalla aineiston tulkinnan ote muuntuu aiempaa epävarmemmaksi.

Elokuvan dramaturgiset vaikeudet liittyvät juuri aineiston laajuuteen ja siihen, mitä asioita halutaan painottaa. Aineisto puhuttelee itsessään, mutta sen järjestäminen vaatii laajempaa dramaattista kaarta kuin mitä nyt on tarjolla. Teatraalisuus ja näyttelijäkeskeisyys olivat Laineen ohjausten tunnusmerkkejä ja näin on myös Koivusalon version kohdalla.

Risto Tuorila tuo esiin jäyhän suomalaismiehen muotokuvan. Ilkka Koivula tuo mukaan annoksen ahdistusta ja myöhemmin yhä viiltävämmiksi käyviä kokemuksia. Vera Kiiskinen on herkkä Elina. Hannu-Pekka Björkman esittää ymmärtäväistä kirkkoherraa ja Jonna Järnefelt on hänen terävästi tilanteita johdatteleva vaimonsa. Heikki Nousiainen Halmeena ja Esko Roine Kivivuorena tuovat mukaa sopivaa rauhallisuutta. Tomi Salmela tulkitsee Laurilaa kiihkeästi ja Elena Leeve nähdään hänen omaperäisenä tyttärenään.

Koivusalon Täällä Pohjantähden alla on kokonaisuutena kohtuullinen suoritus. Vieläkin rohkeampaa tyylittelyä olisi tarvittu, jotta pystyttäisiin kehittämään puhtaasti uutta näkemystä. Siihen Linnan teksti antaa hyvän pohjan ja luo itsessään myös moninaisia uuden tulkinnan mahdollisuuksia, joiden avara hyödyntäminen toisi elokuvalle erilaista sytykettä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.