The Amazing Spider-Man

Ohjaaja Sam Raimi kertoi supersankari Spider-Manin syntytarinan menestyselokuvassaan kymmenen vuotta sitten. Marc Webb todistaa, että nimi on enne, ja tekee saman. Aika hyvin tekeekin.

Valokuvausta harrastava, vanhempansa menettänyt opiskelija Peter Parker (Andrew Garfield) asuu Ben-setänsä (Martin Sheen) ja May-tätinsä (Sally Field) luona. Koulun kiinnostavin nainen on älykäs ja huumorintajuinen Gwen Stacy (Emma Stone).

Peter löytää isänsä vanhan työtoverin, tohtori Curt Connorsin (Rhys Ifans), jonka laboratoriossa tutkitaan siirtogeenejä. Tällä kertaa Parkeria pureva hämähäkki ei ole radioaktiivinen, vaan kyse on geneettisestä muuntelusta. Pian Peter Parker huomaa saaneensa erikoisia kykyjä.

The Amazing Spider-Mania on väitetty turhan totiseksi, mitä en itse huomannut. Viihdyttävintä kesäleffaherkkua tarjoaa tarinan ensimmäinen reilu puolisko. Tuolloin Parker vasta totuttelee voimiinsa eikä itsekään tiedä, mihin kaikkeen pystyy.

Totisuussyytökset pätevät viimeiseen puoleen tuntiin. Silloin vauhtia ja komeita erikoistehosteita on eniten, mikä pelkästään ei nykyään riitä. Webb on onneksi pätevä toimintaohjaaja.

Tarinan superroisto ei ole hirviömuodossaan kovin kiinnostava. Onneksi hänkään ei ole roisto vain siksi, että tällaisiin elokuviin roisto kuuluu. Käsikirjoitus on pätevää työtä, ei mitään transformersia.

Verrattuna Raimin näkemykseen nyt ollaan raadollisempia ja realistisempia. Luonnonvoimat, varsinkin painovoima vaikuttavat supersankareihinkin. Kun Spider-Man taistelee, Peter Parker saa haavoja, arpia ja mustelmia.

Realismiin pyritään myös psykologisella tasolla. Kun New Yorkiin ilmaantuu flengaava friikki spandex-asussa käyttämään oman käden oikeutta, poliisi ei suinkaan ole iloinen, vaan epäluuloinen. Suuri yleisökään ei ole yhtä mieltä Hämiksen sankarillisuudesta. Elokuva ottaa mainiosti huomioon some-aikakauden ja kännykkäkamerat.

Tämä Spider-Man ei myöskään suhtaudu salaiseen henkilöllisyyteensä neuroottisesti. Jos tehtävä sitä vaatii, naamion voi myös poistaa.

Vuonna 1962 sarjakuvaseikkailunsa aloittanut Spider-Man oli ensimmäinen uuden aikakauden supersankari. Supersankaruus on sekä siunaus että kirous. Spider-Manin motto on aina ollut, että suurten voimien mukana tulee suuri vastuu. The Amazing Spider-Man ei ole tätä unohtanut.

Star 1 (3D) ja Star 2 (2D) K12.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.