The Boss Baby

Arvio: 3/5 tähteä.

Sisaruksen saaminen voi olla kova paikka, varsinkin jos on monta vuotta saanut nauttia vanhempiensa jakamattomasta huomiosta. Taksilla yllättäen saapuva vauva pilaa kertaheitolla 7-vuotiaan Timin elämän.

Pixarin animaatiossa The Boss Baby ylikehittyneestä vauvasta tulee esikoislapsen kauhu. Paitsi että se käyttäytyy kuin pomo, se myös pukeutuu kuin pomo – ja vieläpä osaa puhua. Äidin ja isän edessä se tietenkin esittää tavallista vauvaa.

Tarinan lähtökohtana on lapsen mielikuvitus. Timin silmin vauva-arki on yhtä painajaista. Vauvat ovat kuolaavia hirviöitä tai puhuvia pukumiehiä, joiden kanssa hän joutuu taistelemaan vanhempien huomiosta. Syrjäytetyksi itsensä tunteva Tim yrittää kaikin keinoin päästä siitä eroon, kunnes sattuu jotain, mikä saa heidät yhdistämään voimansa.

Alku on lupaava ja mukavan anarkistinen. Sitten laitetaan liian iso vaihde silmään ja tarinan fokus katoaa. On salaliittoa, kiihtyviä takaa-ajoja ja tietysti paha setä salaliiton takana. Kaikki tämä tuntuu haukotuttavan toisarvoiselta.

The Boss Baby ei tavoita parhaiden Pixar-animaatioiden tasoa sen paremmin visualisoinnin kuin tarinan osalta. Francisin mielikuvitusleikit ja perheen kuvaus tuovat hetkittäin mieleen Toy Story -elokuvat. The Boss Baby vaikuttaa tavoittelevan jotain räväkämpää, mutta se ei koskaan löydä suuntaansa. Lopun toteamus, että kyllä rakkautta riittää kaikille, ei oikein vakuuta, vaan tuntuu kuuluvan johonkin toiseen elokuvaan.

Kaisa Hiltunen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.