The Great Wall

Arvio: 2/5 tähteä

Zhang Yimoun The Great Wall on melkoisen köykäistä tekoa. Kaikeksi onneksi se on köykäisyydessään omalla tavallaan kiinnostava. Jos tätä nyt onneksi voi kutsua.

Elokuvaa katsoessaan alkaa nimittäin mietiskellä John McTiernanin Kolmattatoista soturia vuodelta 1999. Moni saattaa yhä muistaa tuon eeppisen pannukakun. Antonio Banderasin esittämä arabisoturi lähtee viikinkien maille taistelemaan heidän tykönänsä kauhistuttavaa hirviötä vastaan. Hänen vaikutuksensa taisteluun on luonnollisesti ratkaiseva.

Samanlaisen tempun joutuu tekemään Matt Damonin esittämä miekkamies. Hieman eri syistä tosin.

William Garin on kumppaneineen etsimässä ruutia. Jos huhut kiinalaisten keksinnöstä pitävät paikkansa, luvassa on äkkirikastuminen. Kunhan ensin löytää sen ruudin ja onnistuu viemään sen Eurooppaan. Siinä on haastetta kerrakseen. Toverukset joutuvat kiinalaisten vangeiksi juuri kun vuoren uumenissa asustava hirviölauma virittelee uutta hyökkäystä. Heidän vaikutuksensa taisteluun on luonnollisesti ratkaiseva.

Vaikeuksiakin on tietysti matkassa. Enkä tarkoita sitä, että Damonin hahmo ei ole yhtä vikkelä-älyinen kuin Banderasin soturi. Jälkimmäinenhän oppi puhumaan hollywoodnorjaa yhdessä yössä kuunnellessaan viikinkien leirinuotiojuttelua.

Toisaalta William oppii kumman nopeasti kiinalaisen kunnian tavoille. Itsekkäät pyyteet karisevat kunhan ensin vähän ravistelee.

Pientä ravistelua olisi kenties elokuvakin tarvinnut. Ehkä senkin itsekkäät pyyteet olisivat silloin karisseet. Tai ainakin tuottaneet tuloksenaan jotakin kiinnostavampaa.

Heron ja Lentävien tikarien talon ohjannut Yimou tuntuu kuitenkin olevan jollakin tavoin rahan kahlehtima. Mainittuja elokuvia leimaava näyttävyys ja aisteja puhutteleva voima on kuitenkin täysin tiessään. Ruutia on, mutta se on läpimärkää.