The Lone Ranger

The Lone Ranger oli amerikkalainen radio- ja televisiosarja, jota esitettiin 1930–50 luvuilla. Se kertoo John Reid -nimisestä Texas Rangerista, joka lyöttäytyy yksiin intiaanisoturi Tonton kanssa. Suomessa hahmo tunnetaan paremmin nimellä Yksinäinen ratsastaja.

Parhaiten Pirates of the Caribbean -elokuvistaan tunnettu ohjaaja Gore Verbinski on tehnyt tämän villin lännen myyttejä pursuilevan toimintakomedian.

Kaksi ja puolituntinen eepos sijoittuu 1800-luvun lopun villiin länteen, jonne kehitys on saapunut rautatien hahmossa. Uudisraivaajat, intiaanit ja rosvojoukot käyvät keskinäistä taisteluaan maista ja niiden rikkauksista.

Länteen lainoppineena palaava John Reid edustaa tulevaisuutta, hylkiöintiaani Tonto taas menneisyyttä ja alkuperäiskansojen tuhoa. Kerronnan edetessä tämä vastakkaisasetelma kuitenkin purkautuu, kun Reid huomaa, ettei hänen opeistaan ole villissä lännessä mitään hyötyä.

Vaikka päähenkilö on Armie Hammerin esittämä Reid, on elokuva rakennettu selkeästi Johnny Deppin esittämän Tonton varaan. Puulla päähän lyödyn oloinen Tonto on kuin toisiin lavasteisiin siirretty merirosvokapteeni Jack Sparrow.

Teini-ikäiselle yleisölle suunnattu ilakoiva seikkailu kertoo Reidin ja Tonton edesottamuksista näiden jäljittäessä yhteistä vihollistaan. Henkilöiden motiiveja ei kuitenkaan paljasteta heti, mikä luettakoon elokuvan ansioksi.

Tämä lievä kehu ei kuitenkaan tarkoita, että elokuva olisi hyvä. Päinvastoin, The Lone Ranger edustaa puhtaimmillaan valmiiksi pureskeltua Hollywoodia, jossa katsojalle ei jää muuta tekemistä kuin nieleskellä päin pläsiä survaistua soppaa parhaansa mukaan.

Ei voi kieltää, etteikö Verbinskin ohjauksesta olisi syntynyt komeita kohtauksia, mutta kun sisältö ja tunne puuttuvat, ei kuvista jaksa innostua mainoskuvia enempää.

Elokuvan dialogi taas voisi olla peräisin kirjasta nimeltään ”Kaikkien aikojen suosituimmat elokuvarepliikit”.

Paisuteltu tarina ja erityisesti Deppin patsasteleva roolisuoritus on todella väsyttävää seurattavaa. Katsoja tuntee suorastaan myötähäpeää, sillä niin ilmeisesti elokuva nojaa supertähteensä.

The Lone Ranger on täynnä huumoria, joka hetkittäin huvittaa. Varsinaiset irrottelun hetket sijoittuvat lopun junakohtauksiin, jossa mennään lähelle slapstickiä.

Pöhötautinen, genrejä ja ideoita päämäärättömästi sekoitteleva elokuva päättyy tavalla, joka valitettavasti enteilee jatko-osia.

KAISA HILTUNEN

Esitetään Scalassa, K12.