Tyttökuningas

Tyttökuningas on mammuttimainen tuotanto kotimaisen elokuvan mittapuulla. Kansainvälisen yhteistuotannon budjetti on ollut noin 6,5 miljoonaa euroa. Kotimaisen elokuvan keskimääräinen budjetti on noin 1,5 miljoonaa euroa.

Rahan lisäksi Tyttökuninkaaseen on mennyt tavaton määrä aikaa. Ohjaaja Mika Kaurismäki on sanonut aloitelleensa projektia jo 15 vuotta sitten. Elokuvan valmistuminen on jo itsessään työvoitto.

Kaurismäen uraa ajatellen Tyttökuningas on jotain uutta. 1990-luvun kansainvälisten produktioiden jälkeen Kaurismäki palasi 2000-luvulla Suomeen kotimaisen fiktion pariin. Hän on tehtaillut yleisöhittejä, sellaisia kuin Haarautuvan rakkauden talo, Tie Pohjoiseen ja Elämältä kaiken sain.

Kun Tyttökuninkaan aihe alkaa valjeta, elokuvateatterin pimeydessä täytyy hieraista silmiään. Tässähän käsitellään lesborakkautta ja pidäteltyä, romanttista intohimoa. Kovanaamakundeja kuvanneelta Kaurismäeltä ei ensimmäiseksi olisi odottanut pukudraamaa näistä teemoista.

Kaurismäellä on elokuvassaan monta ässää hihassaan. Ensimmäinen niistä on kelpo käsikirjoitus, jonka on laatinut kanadalainen näytelmäkirjailija Michel Marc Bouchard. Joitakin kömpelöitä takautumia ja lopun pientä lässähdystä lukuunottamatta Kuningatar Kristiinan tunne- ja ajatusmaailma välittyvät napakasti.

Sitten ovat hyvät näyttelijät, etunenässä 31-vuotias Malin Buska. Kaurismäki on antanut Buskan – kuten myös muiden näyttelijöiden – ylinäytellä monin paikoin, mutta se ei ole synti pukudraamassa. Suurta paatosta tavoitellaan, kliseitä pelkäämättä.

Buskan hovineitoa ja rakastajatarta esittää Sarah Gadon, joka tekee mainion roolityön. Michael Nyqvist Kristiinan holhoojana on karismaattinen.

Tyttökuningas kertoo Kristiinan hallituskaudesta, joka päättyi skandaaliin 1654. Kristiina rikkoi monta etikettiä, jotka liittyivät naisen asemaan ja käytökseen. Isänsä pyynnöstä häntä kasvatettiin prinssinä.

Aikuisena Kristiina pärjäsi miesten maailmassa ja otti sen vaikuttavasti haltuun. Sitä elokuva osin käsitteleekin. Kulttuuria ja taidetta palvonut Kristiina vannoi sivistyksen nimeen.

Kuningattaren selän takana juoniteltiin, ja siitä syntyy tämän elokuvan draama ja lopulta tragedia. Filosofi Descartes (Patrick Bauchau) nähdään Kristiinan oppi-isänä, joka vaikuttaa yllättävästi Kristiinan kohtaloon. Kaurismäki ammentaa melodraamansa järjen ja intohimon ristiriidasta.

Kriistina luopui kruunustaan vain 27-vuotiaana ja hylkäsi sen jälkeen kotimaansa uskonnon ja kääntyi Roomassa katolilaisuuteen. Uskonnon merkitys oli tuona aikana tietysti valtava. Luterilaisuus nähtiin koko Ruotsia koossa pitävänä voimana.