Vakava leikki

Arvio: 4/5 tähteä.

Näyttelijänä paremmin tunnettu Pernilla August (s.1958) ohjasi ensimmäisen pitkän elokuvansa Sovinto vuonna 2010. Suomalaisväriä väkevään ja hallittuun elokuvaan toivat Outi Mäenpää ja Ville Virtanen. Sovinnossa huomio kiinnittyi siihen, että August on taitava näyttelijöiden ohjaaja.

Tämä ammattitaito vain vahvistuu uutta Vakava leikki -elokuvaa katsellessa. Pinnan alla kytee ja roihuaa tunteiden vuoristorata, mutta pinnalla kuljetaan kuin Chopinin etydissä. Tarjolla on yksityiskohtaisen hienoviritteistä näyttelemistä, jossa katse kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Vakava leikki perustuu Hjalmar Söderbergin vuonna 1912 julkaistuun samannimiseen kirjaan. Tapahtumapaikka on vuoden 1901 Tukholma, jolloin säätyerot olivat vielä vahvoja.

Sanomalehden oikolukija Arvid (Sverrir Gudnason) rakastuu maisemamaalari Andersin (Göran Ragnerstam) Lydia-tyttäreen (Karin Frantz Körlof). Arvid saa vastakaikua rakkaudelleen, mutta joutuu toteamaan Lydialle, ettei hänellä ole varaa rakkauteen, koska hän ei ole mitään.

Lydian isä kuolee, ja selviytyäkseen elämässään tytön on naitava rikas liikemies. Rakkaudella ei ole väliä. Arvid menee myös tahollaan naimisiin, mutta rakkaus Lydiaan säilyy, ja vie lopulta aviorikoksen tielle. Rakkaudella ei pitäisi leikitellä, sillä se vie lopulta jonkun tuhoon.

Jälleen kerran katsoja voi vain ihmetellä, miten vaivattomasti ruotsalaiset elokuvansa tekevät. Suomalaisten käsissä Vakava leikki taipuisi pateettiseksi patsasteluksi tai ulkokohtaisen jäykäksi epookiksi.

Ruotsalaiset panostavat laatuun: näkemyksellinen ohjaaja, ammattitaitoinen kuvaaja, osaavat näyttelijät ja hyvä käsikirjoitus. Siinä se. Raskaasta aiheestaan huolimatta elokuva kulkee kevyesti ja hyvällä rytmillä. Se on koruttoman kaunis ja koskettava, inhimillinen ja hieman surullinen. Tuleen se ei jää makaamaan eikä kieriskelemään rakkauden tuskissa.

Vakava leikki on tyylikkäästi tehty draama rakkaudesta, mustasukkaisuudesta, kuolemasta ja erosta. Hatunnosto ohjaajalle ja hienoille näyttelijöille.

Olli-Matti Oinonen